Osa 9. Bileratsia

Osaa pukkaa, osaa pukkaa. Tai no, enpä nyt tiedä voiko noin varsinaisesti sanoa, kun melko hiljaista täällä on pidellyt monta kuukautta. Uutta osaa en voi luvata enne joulua, mutta uskoisin että joululomalla on aikaa kuvailla. Ja minulla on jo ensi osan alku kuvattuna! Uskomatonta :P Nyt osaa lukemaan, pakolliset pahoittelut osan puutteista tulevat sitten lopussa! :)

EDIT 7.12// Eilen tuli näemmä muutama ajatuskatko, mikä näkyi tekstissä :'D Jos joku ihmetteli keskeneräisiä lauseita, olen korjannut ne!

Fergie - A Little Party Never Killed Nobody

VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA: Nora järjesti Joan-tädin talossa menestyksekkäät kotibileet, joissa viina virtasi ja tunteet kuohuivat. Dannylla ja Jolenella oli paha riita. Bileitä seuraavana aamuna Nora sai kuulla Macadamialta, että Danny ja Jolene olivat eronneet. Jolene järjesti kohtauksen ostarilla ja raivosi Dannyn lisäksi myös Noralle ja koko muulle jengille. Myöhemmin Danny pyysi Noraa treffeille Brighton Place -ravintolaan. Illan päätteeksi Danny ajoi Nora kotiin ja he päätyivät sänkyyn.
    Aiemmin Joan-täti oli kertonut Noralle menneisyydestään. Hänen lupaava malliuransa oli katkennut raskauteen ja keskenmenoon. Nora on tavannut Macadamian kotona tämän isän, entisen rokkitähden Tony Zaloumiksen.

***

***

"Perjantaina on Jenkinsin bileet", Danny sanoi rikkoakseen pitkäksi venähtäneen hiljaisuuden.
   "Mitä luulet, tuleekohan Ämmä sinne?" Rob kysyi.
   "Tulee se, se on ryöminy luolassaan jo tarpeeks kauan", Macadamia totesi. "Kohta sen on pakko luikerella esiin, tai jengi luulee, että siltä alkaa ote lipsua."

"Voi hemmetti, mä en jaksais sitä yhtään!", Nora sanoi ja heilutteli toista jalkaansa levottomasti puolelta toiselle.
   "Älä sä Jolenesta välitä, muru, ei se sulle mitään mahda", Danny sanoi Noralle saaden tämän hymyilemään.

Jengi oli enemmän tai vähemmän hajonnut Dannyn ja Jolenen eron jälkeen. Jolene oli lähtenyt ja vienyt Annen mukanaan. Ted oli hävinnyt kuvioista pian sen jälkeen, "liikkui eri porukoissa", kuten Rob oli sanonut. Jäljelle olivat jääneet enää Nora, Macadamia, Rob ja Danny, jotka hengailivat entistä useammin yhdessä. Nora ajatteli, että näin oli oikeastaan parempi. Hänen ei tarvinnut sietää Jolenea, eikä hän ollut enää mikään tulokas, vaan jengin täysivaltainen jäsen. Uuden jengin, paremman jengin. Sitäpaitsi kaikkein tärkeintä oli Danny.

"Jotain Jenkinsin tuttuja tulee sinne", sanoi Macadamia. "Kuulemma jopa se sen diilerikaveri on tulossa."
   "Oho, sitä ei usein näy täälläpäin", Danny huomautti.
   "Jenkins varmaan ostaa siltä jotain" Macadamia sanoi mietteliäänä. "Ja se tulee tuomaan ne kamat. Ei se muuten tänne tulis."

"Hyvällä tuurilla se heittää meillekin parit sätkät", Rob innostui. "Tulis vähän lisää fiilistä niihin bileisii!"
   "Jenkins myy ne eteenpäin joka tapauksessa", Danny sanoi. "Mut kallista tulee olemaan. Oon kuullu mitä jengi puhuu siitä diileriäijästä, se ei oo mikään pikkutekijä."

Hetken päästä Macadamia nousi. "Anyways, mä voisin lähteä pienelle uinnille. Kiinnostaaks ketään muuta?" hän kysyi.
   "Joo, itekin vois vähä viilentyä. Johtuuks tää kuumuus musta, vai häh?" Rob virnuili ja iski Macadamialle silmää.
   "Helvetti, kun sä olet hauska", tyttö heitti takaisin.

"Ai saatana, tää polttaa!" Macadamia rääkäisi otettuaan muutaman askeleen kuumalla hiekalla. Hän horjui ja otti tukea Robin käsivarresta. "Älä naura, idiootti!"

Toisten huudot sekoittuivat aaltojen kohinaan ja veden loiskeeseen. Danny tuli lähemmäs Noraa, hiekka rahisi hänen allaan.
   "Sä olet kaunis, muru", hän kuiskasi ja hiveli Noran selkää.

Nora sulki silmänsä. Hän halusi haistaa Dannyn tuoksun ja suolaisen meriveden, kuulla aaltojen pauhun ja lokkien huudot, tuntea ihollaan poikaystävänsä kädet ja kuuman auringon. Hän kiersi sormeaan Dannyn hiuskiehkuran ympärille ja tunsi tämän kuuman hengityksen kaulallaan. Tätä on olla onnellinen, hän ajatteli. Oli ihanan kesäinen päivä.

***

Nora palasi myöhemmin iltapäivällä rannalta ja huomasi Joan-tädin istumassa olohuoneessa. Hän oli unohtanut, että Joanilla oli vapaapäivä. Nora yritti pyyhkiä hiekkaa vaatteistaan. Joan oli syventynyt kirjaansa, ja Nora toivoi pääsevänsä pujahtamaan yläkertaan tämän huomaamatta.

Joan täytyi kuitenkin kuulla Noran askeleet, sillä hän sulki kirjansa ja nousi ylös sohvalta tervehtimään Noraa.
   "Moi, mulla on tänään vapaa", Joan hymyili. "Jäisitkö juttelemaan mun kanssa vähän?"

Nora huokaisi ja istui alas. Kosteat bikinit tarttuivat kiinni sohvaan. Hän ei osannut kuvitella, mistä Joan haluaisi hänelle puhua. Ellei, Nora ajatteli ja nielaisi, se ole saanut mua kiinni jostain. Vaikka eihän hän mitään pahaa ollut tehnyt. Ainakaan mitään erityisen pahaa.
   "No oliko sulla jotain asiaa?" Nora töksäytti ehkä hieman töykeämmin kuin oli aikonut.

"Niin", Joan-täti aloitti epävarmasti. "Me ei olla kunnolla nähty pitkään aikaan. Mulla on ollut paljon töitä tietysti... Mutta säkään et ole iltaisin paljon kotona. Mä ajattelin, että olisi varmaan hyvä varmistaa... Miten sulla menee? Onhan kaikki hyvin?"

"Ei sun tarvi ruveta mua vahtimaan, mä pärjään loistavasti", Nora totesi lyhyesti.
    "Sun äitis soitti mulle. Se oli huolissaan, sä et kuulemma ollut vastannut sen puheluihin tai viesteihin", Joan sanoi hitaasti. "Mun mielestä sun pitäisi pitää siihen yhteyttä, se on kuitenkin -"

"Siis mitä?!" Nora huudahti.  "Äiti ite päätti lähteä jonnekin helvetin Afrikkaan ja lähettää mut tänne! Että nyt on turha itkeä perään, jos mä en kirjottele sille jotain sähköposteja koko ajan. Mulla on ihme kyllä muutakin tekemistä, vaikka tää onkin tällanen tuppukylä. Sä voit lopettaa heti alkuun ton paapomisen, sä et oo mun äiti!"

Heidän välilleen syntyi kiusallinen hiljaisuus. Noraa alkoi jo hävettää, ja hän toivoi ettei olisi sanonut mitään. Nyt olisi kuitenkin liian myöhäistä pyytää anteeksi.
   "Ja voisit harkita vähän pienempää kaula-aukkoo!" Nora pamautti, tietämättä edes, mikä sai hänet sanomaan sen.

Sanomatta enää sanaakaan Nora nousi ylös ja marssi pois huoneesta kääntämättä enää katsettaankaan Joaniin.
   "Nora..."

Nora hävisi kulman taakse ja Joan kuuli hänen askeleensa portaissa. Nainen painoi päänsä käsiinsä. Oliko hän sittenkään tehnyt oikein? Hän oli halunnut vain, että Nora viihtyisi ja tuntisi olonsa mahdollisimman kotoisaksi. Ei hän missään nimessä halunnut ruveta hengittämään Noran niskaan, hän oli fiksu tyttö ja tiesi kyllä mitä teki.

Joan empi hetken, muttei lopulta nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Alkoholi oli tuonut lohtua monesti ennenkin. Hän sekoitti itselleen cocktailin ja yritti saada hermonsa kuriin. Sä et oo mun äiti! Sanat olivat jääneet viiltävästi kaikumaan hänen korviinsa.

Hän oli ollut enemmän tai vähemmän raittiina yksitoista vuotta, uransa loppumisesta asti. Toisin sanoen keskenmenostaan asti. Viime aikoina hänelle oli kuitenkin tullut entistä useammin tarvetta hakea lohtua baarikaapilta. Syyllisyydentunne oli helppo piilottaa sen taakse, että hän sai juomisen pidettyä kurissa paremmin kuin nuorempana.

Joanille tuli äkkiä kylmä. Hän hytisi tuijottaessaan ikkunasta mitään näkemättömin silmin. Hän tunsi olonsa yksinäisemmäksi kuin ikinä ennen.

***

Bileet olivat jo täydessä vauhdissa, kun Nora, Danny ja Macadamia saapuivat perjantaina Jenkinsin laitakaupungilla sijaitsevaan pieneen asuntoon. Jenkins tuli ovelle heitä vastaan olutpullot mukanaan.
   "Noni, hölkyn kölkyn sitte!" Macadamia kikatti ja he kilistivät pullojaan yhteen.

Samassa tummapiirteinen mies ilmestyi jostain heidän luokseen. Kapea arpi kulki pitkin hänen vasenta poskeaan.
   "Jenkins, meillä taitaa olla vähän bisneksiä", mies sanoi vilkaisten muita epäillen. "Toin parisataa grammaa hasista. Kama on yläkerrassa, niin kun sovittiin. Sä taidat olla velkaa..."
   "Saat kyllä rahas, ota nyt iha rauhallisesti", Jenkins naureskeli. "Otas tosta vähä kostuketta."

Jenkins kääntyi toisten puoleen. "Täs on muuten Gringo Shade. Mä ja Gringo ollaan bisneskumppaneita", Jenkins virnisti. Macadamia ryhtyi heti puheisiin Gringon kanssa, esitellen itsensä, Noran ja muut. Nora katseli miestä syrjäsilmällä. Hänessä oli jotain luotaantyöntävää, mikä karmi Noran selkäpiitä.

"Mun pitää häipyä kohta muihin bisneksiin. Oli ilo tavata", Gringo totesi, ja loi Noraan silmäyksen, joka sai tytön miltei kavahtamaan taaksepäin.

***

Muutamaa lasillista myöhemmin Nora, Danny ja Rob notkuivat baaritiskin luona.
   "Huh huh, ku on vahvaa tää booli...", Danny puheli itsekseen.

Macadamia ilmestyi jostain heidän luokseen vihainen ilme kasvoillaan.
   "Kattokaas tonne", hän sähisi. "Sehän on itse Kuningatar."

"Kas, kas, ketkäs ne siinä", Jolene sähähti yhtä myrkylliseen sävyyn kuin Macadamia. "Luuletteks te oikeesti, että teidän kannattaa vielä näyttää naamojanne julkisesti. En olis ikinä uskonut, että sä Danny vajoat noin alas", hän sanoi ja katsoi Noraa halveksien.

"Painu helvettiin Jolene!" Danny ärähti.
   "Mikäs sua risoo, blondi? Puristaako hiuspidennykset päätä?" Rob naurahti ivallisesti.

"Ärh, haistakaa vittu, te kaikki! Vielä mä teille näytän!"Jolene ärisi mansikkahuulikiillolla maalattujen huultensa välistä.

***

Baari oli tyhjä, Tony Zaloumis ei vetänyt puoleensa enää suurta yleisöä, kuten ennen.

Nicole oli viipynyt WC:ssä ikuisuuden. Joan toivoi hänen tulevan nopeasti, ettei hänen tarvitsisi enää istua siinä. Hermostuneena hän yritti välttää katsekontaktia Tonyn kanssa. Oli kiusallista olla ainoa kuuntelija.

Tony sai kuitenkin tavoitettua hänen katseensa, ja ilmeestä päätellen hän oli tunnistanut Joanin. Joan käänsi katseensa nopeasti pois päin ja vaihtoi levottomana asentoa.

Vihdoin Joanin pelastus saapui. Nicole nyökkäsi tanssilattian suuntaan, ja helpottuneena Joan pääsi livahtamaan baarin puolelle. Hän tarvitsisi ehdottomasti drinkin!

Joan oli lähtenyt ystävänsä kanssa viettämään perjantaita naapurikaupunkiin. He olivat Nicolen kanssa vierailleet kantabaarissaan jo vuosien ajan, ja yhä vain se tarjosi Joanille turruttavaa mahdollisuutta unohtaa kaikki muu.

Nicole viihtyi tanssilattialla kauemmin kuin Joan, joka siirtyi baaritiskin ääreen. Tony ilmestyi hänen viereensä: bändi oli nähtävästi lopettanut soittonsa, joka ei ollut houkutellut ketään kuuntelemaan.
   "Joan", mies sanoi. Joanin sydän jätti raivostuttavasti yhden lyönnin väliin. "Viime kerrasta on aikaa."
   "Ei näköjään tarpeeksi", Joan tuhahti ärsyyntyneenä.

"Ja mun täytyykin lähteä", Joan sanoi hiljaa ja oli nousemassa ylös. Tony kuitenkin lukitsi hänen kätensä pöytää vasten.
   "Anna mun tarjota sulle yks drinkki", Tony vetosi. "Vain yksi. Vanhojen aikojen kunniaks."
   "No niin just, oikeen vanhojen aikojen kunniaks!" Joan kivahti ja yritti vetää kätensä vapaaksi.
   "Vuodet eivät ole muuttaneet sua yhtään, Joan", Tony naurahti.

Joan ei jaksanut ruveta väittelemään Tonyn kanssa, joten hän suostui yhteen drinkkiin. Ja sen jälkeen toiseen ja kolmanteen.

Ja myöhemmin neljänteen ja viidenteen.

***

"Juo, juo, juo, juo, juo!" Huuto kuului pauhaavan musiikin yli. Ja Jenkins joi. Vaikka osa porukasta oli jo häipynyt, bileet olivat vielä täydessä vauhdissa.

"Hei kuunnelkaa!" vaalea nainen huudahti yhtäkkiä. "Ihan kuin jotkut sireenit sois!"

Jenkins juoksi ikkunalle. "Ei jumalauta, kytät tulee! Häipykää helvettiin täältä! KAIKKI ULOS!"

Syntyi sekasortoa, kun kaikki yrittivät päästä takaoven kautta ulos. Nora vilkuili hätääntyneenä ympärilleen ja yritti sydän kurkussa päästä ovelle. Samassa etuovi rysähti auki.

"Liikkumatta! Kaikki maahan ja kädet näkyville!" kuului miespoliisin huuto. Hän oli potkaissut oven auki ja astui sisälle. Häntä seurasi naispoliisi, molemmilla oli aseet.

Suurin osa juhlijoista oli jo päässyt ulos, mutta osa oli vielä sisällä, Nora mukaan lukien. Jenkins jähmettyi paikalleen, eikä osannut muuta kuin tuijottaa eteensä.

Nora ei ollut eläessään pelännyt niin paljon. Hän suojasi kasvonsa käsillään ja sukelsi Dannyn selän taakse.
   "Älkää ampuko!" Danny karjui.

Huudahdus sai eloa Jenkinsiin, joka sai otettua vain muutaman hätäisen juoksuaskeleen, ennen kuin poliisi sai taklattua hänet lattiaan.
   "Ramos!" hän huusi parilleen. "Ota nuo penskat, minä tarkistan yläkerran!"

"Kädet selän taakse! Ja sinä, ylös sieltä maasta", naispoliisi komensi rivakasti. Nora nieleskeli itkua. "Eiköhän me lähdetä asemalle koko porukka!"

***

Siinäpä se tällä kertaa. Toivottavasti tämä osa ei tuntunut teistä niin sekavalta kuin minusta! Olen yrittänyt kertoa Joanista aina välillä, mutta vanhoista osista on niin kauan aikaa, että jouduin miettimään, muistaako kukaan enää mitään. Ja Tonykaan ei ole esiintynyt kuin yhdessä osassa ennen tätä, joten toivottavasti hänen yhtäkkinen ilmaantuminen tarinaan ei tuntunut omituiselta :D Minusta on vain hauska luoda vähän tarinaa myös Joanin ympärille, ettei hän jää pelkäksi sivuhahmoksi. 

Jättäkää kommenttia, tulen siitä hyvin iloiseksi ♥ Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulunodotusta kaikille!