Osa 10. Isku vasten kasvoja

Jes, sainpas osan vielä tammikuun puolella valmiiksi! Mahtavaa. Ja koska viime osa ilmestyi joulukuun alussa, olen normaalista kahden (lue: neljän) kuukauden päivitystahdistani etuajassa.
    Mutta hei, aletaan lähestyä maaliviivaa! Suunnitteilla olisi tehdä vielä kaksi osaa, ja sitten Hardwick Shore päättyy. No, johan tässä on pari vuotta tahkottukin :P

Queen - Another one bites the dust

VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA: Jengin hajottua Nora vietti onnellisia päviä Dannyn tyttöystävänä. Välit Joan-tätiin kuitenkin kiristyivät, ja Noralla ja Joanilla oli pientä sanaharkkaa. Joanin menneisyyden verho raottui hieman: hänellä oli nuorempana alkoholiongelma, mutta hän oli ollut raittiina keskenmenostaan lähtien. Houkutus oli kuitenkin suuri, eikä Joan ollut pystynyt viime aikoina pitämään itseään kurissa samoin kuin ennen. Pikkuhiljaa hän on repsahtamssa takaisin vanhaan tapaansa. Ollessaan ystävänsä kanssa baarissa Joan tapasi vanhan tuttunsa Tony Zaloumiksen.
    Jenkinsin pitämissä bileissä Nora, Danny, Macadamia ja Rob tapasivat Gringo Shade -nimisen miehen, Jenkins "bisneskumppanin" eli huumediilerin. Jolene oli edelleen raivoissaan erosta, haastoi  riitaa, ja uhkaili Noraa. Myöhemmin illalla poliisit tekivät yllättävän iskun Jenkinsin talolle: suurin osa vieraista pääsi pakenemään, mutta Nora, Danny, Rob ja Jenkins itse vietiin poliisiasemalle.

***

***

"Nimi?"
  "Jenkins."
  "Koko nimi?"
  "Hyde Douglas Jenkins."
























Konstaapeli Ramos käänsi lehtiöstään esille puhtaan sivun. Ylempi komisario Moscovitz loi Jenkinsiin läpitunkevan katseen.
   "Saimme lähteestämme tiedon", hän aloitti, "että, asuntoonne oli tänä iltana kuljetettu laittomia huumausaineita. Kiistättekö tämän herra Jenkins?"
   Jenkins pysyi vaiti. Komisario Moscovitz huokaisi.
   "Kuulkaa, herra Jenkins", hän totesi. "Minun on sanottava, että mitä vähemmän suostutte tekemään yhteistyötä kanssamme, sitä pidempi vankeustuomio teitä uhkaa. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kertanne täällä asemalla, joten suosittelisin kertomaan kaiken mitä tiedätte asiasta."
  Jenkins pysyi edelleen vaiti.

Kuulusteluhuoneen ulkopuolella istuivat Rob, Danny ja kauhusta kankea Nora. Hän rutisti toista polveaan itseään vasten. Kaikki tuntui jotenkin sekavalta ja sumealta, Nora sulki silmänsä ja yritti estää kyyneliä valumasta.
   "Aivan helvetin huono tuuri", puuskahti Danny. Toiset mumisivat myöntävästi, ja sitten hiljaisuus  laskeutui taas heidän ylleen. Danny rikkoi sen uudelleen.
   "Mistä ne ties? Jenkinsillä on ollu vaikka mitä kamaa jo monta kuukautta. Mistä ne ties tulla just tänään? Joku käräytti sen."

Rob vastasi jotain, mutta Nora ei jaksanut kiinnittää huomiota. Hän ei pystynyt keskittymään mihinkään.
   Nora avasi silmänsä, ja hänen katseensa osui tyhjään tuoliin Robin vieressä. Hassua, että se oli tyhjä, bileissähän oli ollut porukkaa vaikka millä mitalla... Miten kaikki muut olivat päässeet pakenemaan? Nora ei muistanut tilannetta tarkkaan. Joku oli huutanut, kaikki olivat rynnänneet ovelle, Macadamia oli ollut hänen vieressään... Samassa Nora ymmärsi, miksi neljäs tuoli oli tyhjä. Macadamia ei ollut siellä.

***

Joan hyväili Tonyn niskaa,selkää, käsivarsia... Hänen oli vaikea uskoa, että mies oli oikeasti siinä. Vielä vaikeampi oli päättää, halusiko hän miehen olevna siinä. Tony oli kaukainen, saavuttamattomissa, unohdettu. Ja kuitenkin hän oli siinä, niin lämmin, niin... elävä.

Joanin kännykkä pirahti vaativasti soimaan keskeyttäen hetken. Huokaisten Joan erkani Tonysta ja nousi vastahakoisesti sängystä.

"Haloo? Joo, olen. Hän on sisarentyt- MITÄ!? Ei helv- Ehm, aivan. Tietysti. Totta kai. Kotona? K-kyllä... Kiitos."
   "Kaikki okei?" Tony kysyi huolettomasti toivoen Joanin palaavan nopeasti takaisin sänkyyn.























Sen sijaan Joan ryntäsi vaatekaapille ja alkoi kiskoa päälleen ensimmäisiä käteen osuvia vaatekappaleita.
   "Ei ole okei, ei", Joan mutisi. "Tony... Sori, sun pitäisi kai lähteä. Siskontyttö on joutunut johonkin selkkaukseen poliisien kanssa. Ne on tuomassa sitä kotiin."

Noin vartin kuluttua Joan oli saanut hämmentyneen Tonyn lähtemään ja ehti juuri parahiksi pihalle näkemään, kuinka musta Audi pysähtyi tien viereen. Nora nousi etupenkiltä heti ja paiskasi oven kiinni.
   Ei sentään tulleet pillit soiden poliisiautolla, Joan ajatteli maalaillen mielessään kauhukuvia siitä, mihin Nora oli oikein joutunut.

Rivakan oloinen poliisi tuli ulos autosta Noran jäljessä. Joan antoi tämän puheen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vilkuillen sivummalla seisovaa Noraa. Joan tunsi verensä kiehahtavan, tyttö saisi kuulla kunniansa myöhemmin.
   "..nauttinut alkoholia.. ..huumeratsian yhteydessä.. ..ei tästä kuitenkaan sakkoa tule.. ..hänellä ei ollut hallussaan.. ..ei ole aikaisemmin ollut tekemisissä poliisin kanssa.. ..keskustelette tapahtuneesta.."
   "Kiitos, konstaapeli. Puhumme tästä Noran kanssa. Tämä ei tule toistumaan", Joan nyökkäili yrittäen kuulostaa niin vastuulliselta kuin osasi.

Joan odotti, että auto oli kaartanut pois näkyvistä, viittasi Noran sisään ja räjähti vasta sitten.
   "Mitä helvettiä sun päässäs liikkui?" Joan huusi. Nora kavahti vaistomaisesti taaksepäin; Joan ei ollut ikinä raivostunut hänelle. "Ryyppäämässä jonkun tuntemattoman kotona.. Ja mistä huumeista se puhui? Auta jumalauta armias, jos sä olisit ottanu jotain muutakin kun viinaa! Jos -"

Nora huusi päälle: "En mä tienny mistään huumeista!", mikä ei tosin ollut totta. "Enkä mä missään tuntemattoman luona ollu, vaan kaverin..."
  "Tajuatko sä yhtään, mitä olis voinu tapahtua! Mä olin huolis-"

"Et todellakaan ollu huolissas musta, älä ees yritä!" Nora sihahti. "Olit varmaan itekki jossain baarissa, taas kerran!"
   "ET PUHU MULLE NOIN!" Joan karjahti. "Mä olen aikuinen ihminen, mä olen sun huoltaja, mä.. Äitis ei todellakaan ilahdu kun kuulee tästä!"

"Ihan ku sä muka kertoisit sille, suahan se syyttäis! Ettekä te oo edes väleissä!" Nora kivahti ja käänsi selkänsä Joanille. "Mä pidän kyllä huolen itestäni."
   "Nyt tulet takasin, tää ei todellakaan ollut vielä tässä!" Joan huusi Noran loittonevalle selälle, muttei saanut vastaukseksi muuta kuin jalkojen tömistelyä portaissa.

"Saatana", Joan kirosi ja nappasi raivosta kiehuen baaritiskille jääneen drinkin.

***

"Moi, missä oot?"
   Macadamiaa ei näkynyt eikä kuulunut, vaikka Nora oli varma, että he olivat sopineet tapaavansa Noran luona. Kello alkoi hipoa jo neljää, ja Noraa häiritsi, ettei hän ollut kuullut Macadamiasta bileiden jälkeen. Hän halusi päästä kertomaan toiselle kaiken tapahtuneen.
   Noin miljoonannen tekstiviestin jälkeen Macadamia vastasi ja sanoi tulevansa.

"OMG, sä et voi uskoo tätä!" Nora puuskahti, siirtyen heti asiaan. "Ne kytät sai meidät kiinni, ja Jenkins jäi vielä sinne! Se on varmaan vaikeuksissa, tai mä en tiedä, löysikö ne ne huumeet, mut -"
  "Mä tiedän", Macadamia totesi.
  "Mä siis en tiedä - Hä? Ai mitä tiedät?"
  "Kuulin siitä jutusta. Kytät löys ne kamat. Jenkinsiä odottaa ihan kivan pituinen tuomio, luulisin..."

Norasta oli hämmentävää, että Macadamia tiesi asiasta enemmän kuin hän, vaikkei ollut ollut edes paikalla. Mistä Noran mieleen tulikin...
   "Sä et jääny kiinni", Nora sanoi hölmösti.
   "En tietenkään", Macadamia sanoi tyynesti. "Luuletsä että tää oli eka kerta kun mä näin poliiseja? Big deal."

Nora ei keksinyt mitään sanottavaa. Macadamia huomasi Noran loukkaantuneesta ilmeestä, mitä tämä ajatteli.
   "Jokainen pitää huolen itestään", Macadamia sanoi melko tylyyn sävyyn. "Jos sä et ois ollu niin hidas, et olis jääny kiinni. Eihän sulle edes käyny mitään."

"Mä jouduin asemalle ja sä vaan pakenit!" Nora kimpaantui. "Olisit sä voinu ainakin.."
   "Ai odottaa sua?" Macadamia sanoi, ja se kuulosti juuri niin typerältä kuin Nora oli kuvitellut.
   "Aluksi sä olit koko ajan holhoamassa mua ja hengitit mun niskaan!" Nora jatkoi välittämättä Macadamiasta. "Ja nyt sua ei ees kiinnosta, vaikka oli muka niin paha juttu tutustua Dannyyn ja -"
  "Jos sä et olis hidastellu Dannyn kanssa, et olis välttämättä joutunut sinne helvetin asemalle!" Macadamia ärähti. "Mähän sanoin, siitä ei koidu sulle mitään hyvää -"

"Mitä!?" Nora huusi ja pomppasi seisomaan. Myös Macadamia nousi seisomaan ja veti kädet puuskaan. "Mitä sulla on Dannya vastaan, oot olevinas niin hyvä kaveri sen kanssa ja -"
   Sitten Nora tajusi, mistä oli kyse. Se oli niin päivänselvää, että hän ei käsittänyt miksei ollut sitä aiemmin.
   "Sä! Sä haluat Dannyn itelles!" Nora kirkaisi. "Niin tietysti! Sen takia sä olet koko ajan ollut varottelemassa mua siitä!"

Sanaakaan sanomatta Macadamia käänsi hitaasti selkänsä Noralle ja käveli ovelle.
   "Ei sulle voi puhua", Macadamia sanoi ovelta katsomatta taakseen. "Jumalauta."

***

Robster69: emt, emmä jaksa tänää lähtee.. samat paskapuheet ja laimeet kaljat.. ja kohta on taas joku vitunmoinen draama päällä eikä mua pahemmin kiinnosta XD

queenoffuckingdarkness: nii.. siis mistä draamasta sä puhut?

Robster69 kirjoittaa...

Robster69: no kyl sä tiiät XD näyttää siltä että danny haluaa takas blondin syliin

queenoffuckingdarkness: hah, ois pitäny arvata :D

Macadamia käänsi katseensa pois läppärin näytöstä. Oikeastaan hän olikin arvellut jotain tällaista. Danny oli tosin ollut vihainen pitkään... No, mitäpä väliä sillä oli, ei yhtään mitään. Macadamia tiesi tasan tarkkaan, minkälainen vaikutus Jolenella oli Dannyyn.

Macadamia nousi ja käveli ikkunan luo. Danny oli siis pettänyt Noraa Jolenen kanssa. Nora ei tajuaisi mitään, ei tietenkään. Uskoisiko hän, jos Macadamia kertoisi? Tuskinpa. Mutta mitä muita vaihtoehtoja olisi? Macadamia puntaroi niitä mielessään. Toki hän voisi olla puuttumatta koko juttuun, mutta... Ei, tehtävissä oli vain yksi asia. Hän kuitenkin epäröi.

Lopulta hän näppäili Dannyn numeron.
   "Moi. Mulla on asiaa. Norasta."

***

Nora tuijotti puhelintaan, lukien pikkuriikkisiä sanoja sen näytöltä kerta toisensa jälkeen. Mutta luki hän kuinka monta kertaa tahansa, hän ei ymmärtänyt niitä lainkaan.

Noralla oli korvissaan Dannyn ostamat korvakorut. Ne olivat vihreät, ne sopivat Noran silmien väriin. Danny oli itse sanonut niin.

Oli kiva hengailla, mut se on nyt ohi. Olis parempi, jos sua ei enää näkyis täällä.  - D

Oliko se jotain vierasta kieltä? Minkä takia sitä oli niin vaikea käsittää?

Sitten Nora tajusi, mistä oli kyse. Hän haukkoi henkeään, kun ymmärrys tulvahti hänen rintaansa, eikä mikään ollut enää epäselvää.
   Se oli virhe. Oli tapahtunut virhe! Tietysti. Tietenkin, sehän oli itsestään selvää. Viestin oli lähettänyt joku muu Danny, ja se oli tarkoitettu jollekin toiselle Noralle.

Mutta Noran oli löydettävä Danny ja varmistettava... Hän lensi portaat alakertaan, etuovesta ulos ja pinkaisi juoksuun. Hänen oli pakko saada nähdä Danny, hän halusi sellityksen...

Nora juoksi ostarille asti ja pysähtyi. Näky sai hänen verensä seisahtumaan. Matkan aikana kuivaneet kyyneleetalkoivat taas kirvellä hänen silmäkulmissaan.

Jolene huomasi hänet ensin. "Kukas se siinä?" hän kirkaisi, kasvot loistaen sellaista vahingoniloa, että Noran vatsassa muljahti. Vielä pahemmalta tuntui kuitenkin Dannyn katse, se jolla Nora oli nähnyt hänen niin monta kertaa hyväilen Jolenea, muttei ikinä häntä itseään.

Nora käveli heidän luokseen vapisevin jaloin. Jossain alitajunnassaan hän huomasi, miten kaikki muut loivat häneen halveksivia katseita.
   "Danny...", Nora kuiskasi.
   "Kato Danny, on sillä pokkaa tulla vielä tänne anelemaan!" Jolene nauroi. "Sä oot myöhässä, tehty mikä tehty", hän lisäsi hymyillen Noralle.
  "Mä... M-mä en ymmärrä..", Nora yritit mumista, mutta sanat juuttuivat kurkkuun kiinni.

Danny ja Jolene nousivat seisomaan. 
   "Mä tiesin, ettei siihen voi luottaa", Jolene tokaisi, ja molemmat hymyilivät vinosti.
"Sun olis kannattanu miettiä", Danny sanoi vakavoituen. "Olisit miettiny ennen ku kerroit kytille Jenkinsistä."
  "M-mitäh?" Nora henkäisi. Häntä pyörrytti. "Ei, e-en.. Danny -" Hän toivoi, että Danny olisi sanonut jotain, olisi edes katsonut häntä silmiin, jotain. Ei mitään. Danny, Noran suuri rakkaus, kääntyi hitaasti poispäin ja käänsi selkänsä Noralle lopullisesti.

Jolene otti askelen lähemmäs Noraa, joka perääntyi vaistomaisesti.
   "Usko mua", hän sanoi hiljaa. Kaikki iva oli kadonnut hänen kasvoiltaan, jäljellä oli puhdasta vihaa. "Usko mua, kun mä sanon, ettei sun kannata näyttäytyä täällä. Me ei tykätä.. kantelijoista."
   "Mä -"
   "Kukaan ei tykkää. Etenkään sun rakas Macadamia. Niin, just sehän se olikin, joka soitti Dannylle ja kertoi sun pikku lipsahduksesta."

Noralta meni hetki aikaa tajuta, mitä oli kuullut.
   "Mitä?" Vastaukseksi hän sai vain pilkallisen hymyn.

***

"Avaa saatana!"
   Nora hakkasi ovea raivosta tärisevin käsin. Oven takaa kuului askelia.

Macadamian vihaiset kasvot ilmestyivät ovenrakoon.
  "Mitä helvettiä sä täällä huudat?"
  "Pidä turpas kiinni!" Nora huusi niin kovaa keuhkoista lähti. "Sä olet puhunu jo ihan tarpeeks, vai mitä?"

Macadamia ei sanonut mitään, vaan antoi Noran tunkeutua sisälle sen kummemmin estelemättä.
  "Minkä takia sun piti mennä pilaamaan kaikki?" Nora jatkoi huutamistaan.
  "Mitä?" Macadamia ärähti. "Älä viitti, teidän juttu olis päättyny ennemmin tai myöhemmin. Se oli sun omaksi parhaaksi."

"Mun parhaaksi? Miten sä voit sanoa noin? Miten sä voit?! Mulla ja Dannylla oli kaikki ihan hyv-"
   "Danny petti sua", Macadamia sanoin kovaan ääneen Noran päälle. "Mä en ole syypää teidän eroon, mä vaan soitin Dannylle -"
   "EIKÄ PETTÄNY!" Nora karjui. "Niin joo, soitit vaan sille, nii! Ja puhuit musta paskaa! Olis pitäny arvata tää, mä tiesin että sä haluat Dannyn vaan itelles!"

"Älä nyt taas alota tota!" Macadamia huudahti turhautuneena. "Mä en ymmärrä -"
  "Säkö et ymmärrä? Mä en ymmärrä sua!" Nora sihahti. "Mä luulin, että me ollaan ystäviä. Hyvästi, Macadamia."

Sen sanottuaan Nora käveli ulos ja pamautti ovne perässään kiinni niin kovaa, ettei Macadamia olisi ihmetellyt, jos se olisi irronnut karmeistaan. Macadamia istahti lattialle, kietoi kädet polviensa ympäri ja tuijotti kohtaa jossa Nora oli hetki sitten seissyt.

***

Draamaa, draamaa. Saa jättää kommenttia! :>