Osa 8. Brighton Place

Heippa hei, toverit! Nyt olisi tarjolla Shoren kahdeksas osa. Ja tämän tarkoitus oli olla melko tapahtumarikas osa, viime osan "väliosamaisuuden" vastapainoksi. Pituuttakin tällä on jonkun verran, kuvamäärää en vaivautunut laskemaan. Ei kai tässä sitten muuta, mie päästän teidät lukemaan!

Lily Allen - Our time

VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA: Noralle selvisi paljastuksia Joan-tädin menneisyydestä: Joan oli joutunut lopettamaan lupaavan mallinuransa keskenmenon takia. Nora tajusi tätinsä olevan Hardwickin mittakaavassa melkein julkkis. Hän vietti yhä enemmän aikaa jengin kanssa. Kuultuaan Joanin olevan Noran täti, jengiläiset kiinnostuivat Norasta enemmän. Danny perui yllättäen treffit Jolenen kanssa, mikä aiheutti yleistä hämmennystä. Osan lopussa Nora lupautui järjestämään seuraavan perjantain bileet Joan-tädin kotona.

***

 ***

























Ne olivat aivan täydelliset bileet.

San Fraciscossa asuessaan Nora oli kuullut monestakin sellaisesta tapauksesta, jossa joku tyttö tai poika oli järjestänyt kotibileet, jotka sitten olivat päättyneet tuhoisasti. Nora saattoi ylpeänä sanoa, ettei hänen bileissään tapahtunut mitään sellaista.

Joan-tädin hulppean talon olohuoneeseen oli sinä iltana ahtautunut jokainen Hardwickin teiniseurapiiriin lukeutuva. Kun nekin, jotka eivät sitä vielä tienneet, kuulivat että Noran täti oli kuuluisa Joan Gerimont ja että tämän talossa järjestetään bileet, Noran saama suosio oli taattu. Paikalla oli jopa Jenkins, jota harvoin nähtiin kenenkään alaikäisen järjestämissä bileissä.

Jenkins oli Dannyn jengin luotettavana ystävänä hoitanut juomatarjoilun, joka luonnollisesti oli hyvin runsas ja kattava. Dannyn ja tämän hyödyllisten tuttujen avulla Noran oli ollut helppo järjestää yhdet kesän suurimmista bileistä, joita kukaan ei halunnut missata.

Kuten sanottua, aivan täydelliset bileet.

***

Jossain vaiheessa iltaa Nora yritti etsiä Macadamiaa käsiinsä, muttei nähnyt tätä missään. Hän ajatteli Macadamian menneen tupakalle, ja päätti lähteä tämän seuraksi ulos. Nora puikkelehti jo hieman vähentyneen väkijoukon lävitse, raitis ilma tekisi välillä hyvää.

Porraskäytävässä oli kuitenkin muitakin. Pauhaavat stereot peittivät alleen Dannyn ja Jolenen kovaäänisen riidan.

"Sä et saatana tajua!" Jolene kirkaisi ja vihaisen kädenheilautuksen saattelemana hänen drinkkilasinsa sisältö läiskähti suoraan Dannyn kasvoille. Nora sattui oviaukkoon juuri parahiksi todistamaan parin riitaista kohtausta.

Danny loi tyttöystäväänsä epäuskoisen huvittuneen katseen, ja hänen hymynsä leveni entisestään kun hän näki Noran.
   "Mitä täällä tapahtuu?" Nora kysyi hölmösti, toivoen samassa että olisi pitänyt suunsa kiinni.

Danny käveli tyynesti pois Jolenen luota kiinnittämättä tähän enää mitään huomiota. Noran kohdalla Danny vinkkasi silmää ja sanoi: "Varo, ämmä on seonnu." Nora ei voinut peittää pientä tirskahdusta sen paremmin kuin punastumistakaan.

Niine hyvineen Danny marssi pois paikalta. Hän liimautui kiinni blondiin, joka oli kärkkynyt ovensuussa tilaisuuttaan odotellen ja kuullut taatusti joka sanan. Nora ei osannut kuin tuijottaa, tuntien jälleen kipeän kateuden vihlaisun sisällään.

"Turha sun on kuvitella yhtään mitään! Kuka sä luuulet olevas!? Tuut tänne ja pilaat vaan kaiken!" räjähti Jolene, joka oli yhtäkkiä kääntynyt Noran puoleen kuin syyttääkseen tätä poikaystävänsä käyttäytymisestä.

"Hä -", Nora ehti aloittaa häkeltyneenä Jolenen yhtäkkisestä hyökkäyksestä, mutta tämä ei enää kuunnellut.
   "Väisty nyt mun tieltä. Sähän et mun paikkaa vie!" hän sihisi ja tönäisi Noraa kyynärvarrellaan kulkiessaan ohi.

Sekavin tuntein Nora jatkoi matkaansa terassille. Musiikin pauhe vaimeni heti oven sulkeduttua hänen takanaan. Liukuoven ääni sai tupakalla istuvan Macadamian havahtumaan ajatuksistaan. Hän puhalsi savua ulos ja katsoi Noraan hymynkare huulillaan.
  "Tulitko röökille?"

Nora istui Macadamian viereen, ja tämä tarjosi ääneti tupakan hänellekin. Macadamia piirteli jaloillaan ympyröitä kivilaattoihin ja Nora veti hitaasti henkoset tupakastaan.
   "Taitaa olla ryppyjä rakkaudessa", hän sanoi sitten. Macadamian ei tarvinnut arvailla, kenestä Nora puhui. 

"No joo, ne on riidelly viime aikoina paljon", sanoi Macadamia.
   "Viimeks äsken tossa käytävässä", Nora selitti. "Ja Danny juoksi lohduttautumaan sen blondin syliin."
   "Lutka-Jessican? Ei helvetti", Macadamia naurahti. "Juttuja on ollu liikkeellä. On sanottu, että Dannyllä olis joku toinen", hän jatkoi sitten.
   "Ai.. Kuka?"  Nora kysyi tyhjästi.
   "Ei ainakaan Jessica. Emmä tiedä, ne nyt on vaan muijien juoruja."

"Nora hei, mä tiedän mitä sä ajattelet", Macadamia tokaisi hetken kuluttua. "Mut tää ei todellakaan oo eka kertakun ne riitelee tai pettää toisiaan. Älä nyt rupee toiveikkaaks."
   "En.. Emmä.. Ai mitä sä tarkotat?", sanoi Nora kiusaantuneena.
   "Älä viitti", Macadamia puuskahti. "Sä tajuat kyllä mistä mä puhun. Sä et ole tyhmä, niin kuin en mäkään. Mä tiedän."
   "Mm.. mitä?" Nora kysyi ilmeettömänä, vaikka tiesi yrityksensä olevan turha.

"Sano sä ite. Onks sulla tunteita Dannyä kohtaan?" Macadamia kysyi vakavasti.
   "Mulla? Eeei", Nora huudahti ja päästi hersyvän tekonaurun. Macadamia kohotti kulmiaan. "Mm.. no ehkä."

Macadamia oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "No eihän se sun vika ole. Kuule, yritä unohtaa se - ainakin hetkeks. Eihän sulla ole ollut täällä kenenkään kanssa kunnon sutinaa. Ja Blakea ei lasketa!" hän lisäsi ja Norankin oli pakko nauraa.
    "Iske täältä joku tänään", Macadamia ehdotti.
    "Öö, niinku kuka?" Nora naurahti epäuskoisesti.

Samassa terassin ovi aukesi ja tummahiuksinen poika astui ulos.
   "Oisko tulta?"

"Ai moi, joo lainaa vaa mun sytkäriä. Mä tästä olinkin just lähössä", Macadamia huudahti ja katsoi merkitsevästi Noraa, joka väläytti pojalle näteimmän hymynsä.

Macadamia nousi lähteäkseen, ja tupakkansa sytytettyään poika siirtyi hänen paikalleen Noran viereen. Hän oli mukava, hänelle oli helppo puhua. Hän sanoi jossain vaiheessa nimensäkin, mutta se meni Noralta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Aikaisemmin juomiensa drinkkien ansiosta Norasta tunuti hyvältä ajatukselta siirtyä pojan syliin istumaan, kun tämä sitä ehdotti. Kikatellen Nora jatkoi juttelua pojan kanssa tavalliseen tapaan.

Kunnes yhtäkkiä hän tunsi pojan huulet omillaan. Aluksi Nora hämmästyi, muttei yrittänyt vastustella. Kuva Dannysta ja blondista tytöstä suutelemassa iskeytyi rajusti hänen päähänsä. Nora yritti karistaa sitä mielestään tuntien samalla kuvotusta ja tuttua uhmakkuuden tunnetta.

Poika kaatoi Noran selälleen tuolin ja suuteli uudestaan, tällä kertaa rajummin. Nora hypisteli tuolin karheaa kangasta sormissaan, kun poika liu'utti kättään hänen reidellään, kohti mekon helmaa. 
   "Ei täällä", Nora sai sanotuksi.

Sisällä bileiden tunnelma oli latistunut sitä mukaa, kun porukkaa oli hälvennyt. Danny ja Jolene näyttivät julistaneen sodan toisiaan vastaan: Danny oli yhä liimaantunuut blondiin, ja Jolene näytti löyttäneen uutta seuraa.

Olisi tuntunut liian henkilökohtaiselta viedä poika yläkertaan, joten Nora johdatti tummatukkaisen perässään vessaan. Se sai kelvata, kukaan ei edes kiinnittänyt heihin mitään huomiota.

Ja niin lentelivät vaatekappaleet yksi toisensa jälkeen pois omistajiensa päältä.

***

Seuraavana päivänä tokkurainen Nora olisi herännyt tuskin ollenkaan, ellei kännykän ilkeä ääni olisi pakottanut häntä siihen. Häneltä kului monta sekuntia tajuta missä oli, ja mitä eilisiltana oli tapahtunut.

Nora oikoi puutuneita jäseniään ja pääsi ylös sängystä. Kännykkä vilkutti valoa merkiksi saapuneista viesteistä. Nora klikkasi auki niistä uusimman:

"Missä olet saatana ja mikset vastaa!?! Ostarille nyt heti! HÄTÄTILANNE!! -Dami"

Nora ei tiennyt, oliko vieläkään aivan hereillä, mutta jokin viestissä sai hänet valppaaksi. Hän valitsi nopeasti vaatteet ja korjaili hieman eilisen meikkejä.

Yhteensä Noralta kului vain parikymmentä minuuttia selviytyä ostarille. Macadamian sanat olivat panneet häneen vauhtia: harvoin toinen vaikutti niin tuohtuneelta. Nora ei kuollakseenkaan tiennyt, mistä oli kyse. Hän yritti muistella, oliko tehnyt illalla jotain mitä ei olisi pitänyt.

Sydän pamppaillen jännityksestä ja pelosta Nora käveli sisälle ostariin. Hän huomasi jengin seisoskelevan vakiopaikallaan. Tunnelma oli hyvin jännittynyt, se säteili ulko-oville asti. Koko jengi näytti olevan paikalla, mutta jotain puuttui. Tai pikemminkin joku...

Macadamia ryntäsi Noraa vastaan. Ennen kuin Nora ehti edes selvitellä kurkkuaan, Macadamia kuiskasi hyvin omituisella äänellä: "Danny ja Jolene on eronneet!"

Danny ja Jolene on eronneet!

Nora ei voinut uskoa kuulemaansa. Se tuntui hyvältä, aivan kuin hän ei olisi ikinä kuullut mitään niin ihanaa. Hänen oli pakko maistella lausetta päänsä sisällä. Eronneet.
   Nora ei voinut estää kasvoilleen leviävää hymyä.

Sanomatta enää ainuttakaan sanaa, tytöt menivät muiden luo. Pojat seisoskelivat vaivautuneina, Anne näytti yksinäiseltä ilman Jolenea säteilemässä hänen vierellään. Kiusallinen hiljaisuus vallitsi heidän ympärillään, kukaan ei tiennyt mitä sanoa. Vähiten Nora itse.

Ulko-ovi pamahti auki. Kuin yhteisestä sopimuksesta, kaikki kääntyivät katsomaan.

Jolenen kihisevä raivo tuntui täyttävän rakennuksen jokaisen nurkan. Kasvot olivat tahriututuneet kyyneliin ja ripsiväriin, uhkaavat askeleet kaikuivat betoniseinistä.

"Voi saatanan saatana", Danny sihahti nähdessään tulijan.

Jolene marssi suoraan Dannyn luokse. Hän tuijotti tätä itkuisilla silmillään näyttäen Noran mielestä romahtaneelta. Hiukset eivät olleet niin laitetut kuin yleensä, eikä tytöllä ollut edes meikkiä.
   "Miten sä saatoit?" Jolene kuiskasi dramaattisesti. "Miten sä saatoit tehdä tän mulle!?"

Jolene ei jäänyt kuuntelemaan Dannyn vastausta, vaan kääntyi Noran puoleen. 

   "Enkö mä jo varottanu sua, lutka!? Mä käskin sua pysymään poissa mun tieltä, vai mitä, hä? Sä et oo vittu yhtään mitään, kuka sä edes luulet olevas?!"

   Sanat saivat Noran ärsyyntymään. Kuka helvetti Jolene luuli itse olevansa?

"Te kaikki ootte yksii saatanan vittuilijoita!" Jolene huusi ja kääntyi lähteäkseen. "Mennään, Anne!"

   Anne nousi epäluuloisena ylös. Hänen katseensa harhaili Jolenen ja muun jengin välillä. Luotuaan lopulta viimeisen silmäyksen muihin hän kipitti Jolenen perään.

Ovi pamahti kiini, ja hetken aikaa oli täysin hiljaista.

   "No ihan hyvä että päästiin eroon tosta maanvaivasta", Danny sanoi sitten naureskellen. "Alko jo käydä hermoille. Ja sitä paitsi.." hän jatkoi katsoen Noraa merkitsevästi, "nytpähän saa taas sinkkuna olemisen vapauksia."

Noran sydän pysähtyi hetkeksi. Kuvitteliko hän vain, vai yrittikö Danny vihjailla hänelle jotain?

***

Kissa tuijotti Noraa yhtä läpitunkevasti kuin sen omistaja. Nora saattoi arvata Macadamian ajatukset. Hänen omat aivonsa sen sijaan löivät täysin tyhjää.

Nora tuijotti kännykkän näytöllä näkyvää viestiä. Se oli tullut viisi minuuttia sitten, ja se oli Dannylta. Danny pyysi Noraa.. niin, treffeille lauantai-iltana! Eikä mihin tahansa treffeille, vaan syömään - Brighton Placeen, Hardwickin ensiluokkaisimpaan ravintolaan.

 "Ootko sä nyt ihan varma, että tiedät mitä teet?" Macadamia kysyi kulmiaan kohottaen. "Dannyn ja Jolenen erosta on kulunut kolme päivää."

"Älä viitti! Mitä haittaa siitä nyt vois olla?" Nora kysyi ja katsoi Macadamiaa silmät tuikkien. "Nehän on vaan yhet treffit..."

***

Nora naputti pihakiveystä vaaleanpunaisilla korkkareillaan. Danny oli luvannut tulaa hakemaan hänet kahdeksalta, kello oli jo kymmentä yli.

Viimein Dannyn isän Honda ilmestyi kadun päähän, ja sieltä Joan-tädin talon eteen. Nora meinasi pyrähtää juoksuun, mutta onnistui pakottamaan itsensä kävelemään hillitysti autoon.

Automatka ei ollut pitkä, mutta se tuntui Norasta kestävän ikuisuuden. Hänen suutaan kuivasi ja sydän tuntui hakkaavan rinnasta ulos.
   Brighton Place oli yksinkertainen tiilirakennus kaupungin laidalla. Maineensa se oli toki ansainnut, osittain siitä syystä, että se oli Hardwickin ainoa ravintola.

Sinä lauantaina paikka oli kuitenkin harvinaisen hiljainen. Tarjoilija saattoi heidät Dannyn varaamaan pöytään, eikä naapuripöydissä ollut ketään.
   "Sä näytät tosi hyvältä", Danny sanoi. Nora tunsi punastuvansa ja kiitti. Häntä hermostutti, hän ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän silmäili ruokalistaa ja teeskenteli olevansa siitä kiinnostuneempi kuin olikaan.

Tunnelma alkoi rentoutua huomattavasti, kun Danny tilasi väärennetyillä papereilla lasilliset kuoharia.

Heidän tilaamansa ruoat tulivat nopeasti. Härän sisäfile oli herkullista, ja se myös näkyi hinnassa. Noran onneksi Danny oli sanonut maksavansa laskun. Hän ei tuntenut oloaan enää ollenkaan kiusalliseksi, pikemminkin rennoksi ja mukavaksi. Hän kertoi Dannylle (hieman muunnellun version) elämästään San Franciscossa.

Jälkiruoaksi he tilasivat nektariinitorttua. Kun annokset oli tuotu pöytään, Danny tarttui yllättäen noraa kädestä.
   "Mä todella tykkään susta, Nora", Danny sanoi ja katsoi Noraa suklaanruskeilla silmillään. Tuntui, kuin tuhat perhosta olisi lähtenyt lentoon Noran vatsanpohjassa. Hän punastui taas ja huomasi kikattavansa hölmösti.

Ravintolaan alkoi saapua enemmän väkeä, joten Danny ja Nora siityivät yläkerran baaripuolelle. Danny vilautti uudestaan henkkareitaan ja tilasi heille mehucocktailit.

Kun drinkkejä oli otettu muutama lisää, pari siirtyi tanssilattialle. He tanssivat hitaita kietoutuen lähemmäs toisiaan ja Danny kysyi virnistäen: "Lähetääks teille?"

Danny oli baarissa jo ottanut muutaman, ja hänen keskittyi tien seuraamiseen huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Onneksi liikennettä ei erityisemmin näkynyt, kun he ajoivat keskustan halki.

Danny pysähtyi Joanin pihaan ja sammutti auton moottorin. Samassa hän tarttui Noraa olkapäästä, vetäisi tämän lähelleen ja suuteli suoraan suulle. Nora sulki silmänsä. Vihdoinkin, se mistä hän oli haaveillut jo niin kauan.. Tän on pakko olla unta!

Huumaantuneena Nora johdatti Dannyn perässään yläkertaan. He eivät puhuneet mitään, sanoille ei ollut sen paremmin aikaa kuin tarvettakaan.

Nora ei ollut ikinä tuntenut mitään sellaista. Hän halusi antautua Dannylle kokonaan. Hän halusi kuvitella näkevänsä Dannyn silmissä saman kaipauksen, mitä itse oli tuntenut siitä asti, kun he olivat ensimmäisen kerran nähneet toisensa.

Ja kun Nora sai jäädä yöksi Dannyn syliin nukkumaan, hän epäili melko vahvasti olevansa rakastunut.

***

Huh huh! Sellaista tällä kertaa! Pyydän jättämään kommenttia, mikäli ketään enää kiinnsotaa tämä tarina, kun päivitystauot venyvät aina vaan pidemmiksi! :D