maanantai 19. toukokuuta 2014

Osa 7. Elämä minulle

Hei toverini! Olenpas saanut valmiiksi uuden osan, ja nyt se on täällä luettavana. Tästä tuli vähän tällainen "väliosa", mutta ensi osassa lupaan olevan enemmän menoa ja meininkiä ;)
   Ai hei, viime osan Blake sai simssiliinin Kuukauden sim -tittelin helmikuussa. Kiitämme!

Lilyltä tuli uus albumi ♥ Joten sitä hyödyntäen lukumusaksi (ja osan nimeksi): Lily Allen - Life for me 

Varoitus: Osassa kiroillaan, hui.

VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA:  Nora vietti ensimmäistä iltaansa jengin kanssa rannalla, ja sai kutsun yhden Blaken bileisiin. Macadamian mukaan bileet olivat Noralle eräänlainen "tulikoe", jossa katsotaan, otetaanko hänet osaksi jengiä. Blaken bileissä Nora pääsi maistamaan kunnon teinielämää. Otettuaan muutaman drinkin (ja vielä pari lisää), Nora päätyi sänkyyn Blaken kanssa. Bileiden loputtua Macadamia sanoi Noralle tämän läpäisseen kokeensa.

***
























***




















Kova sohva tuntui äärimmäisen epämukavalta, ja silti Nora nukkui kuin tukki. Uni ja todellisuus kiersivät kehää hänen päässään, ja Noralta kesti hetki tajuta, että joku oikeasti huusi hänen nimeään.

Sohvan musta kangas oli liimautunut nihkeästi Noran hikiseen ihoon. Tahmeat eilisillan meikit liimasivat Noran silmät kiinni. Vaivalloisesti hän kampesi itsensä istuma-asentoon. Samassa Noran läpi kulki voimakas pahan olon aalto, ja oli hyvin lähellä, ettei harmaa kokolattiamatto saanut uutta, oksennuksensävyistä väritystä.























"Mä luulin, että sä sammuit koko loppuelämäkses. Mitä vittua mä oisin tehny, jos sä oisit saanu jonku saakelin verenmyrkytyksen?" tokaisi Macadamia, helpottuneena siitä, että Nora oli herännyt ennen kuin Macadamia olisi huudollaan herättänyt kaikki muut rakennuksen asukkaat.



"Huomenta vaan sullekin", Nora mutisi silmiään hieroen ja otti kädellään tukea sohvasta. Suuta kuivasi. "Vau, tollaset sun hiukset siis oikeesti on."
   "No hah hah. Mikä olo?"
   "Ihan järkyttävä. Mä en muista mit-" Samassa kaikki muistikuvat edellisestä illasta palautuivat Noran mieleen. "Voi hemmetin hemmetti..! Ne bileet.. Mä.. Blake."

Macadamia nauroi katsellessaan järkytyksen leviävän ystävänsä kasvoille.
   "Älä välitä, sellast sattuu. Mä muistan mun ekat bileet, voi juma.. Vitun klisee, me herättiin Nexton Riverin asemalta, enkä oo sen jälkeen nähny niitä mustia rintsikoita missään.."

Nora venytteli makeasti Macadamian jatkaessa tarinaansa. Suihku voisi tehdä terää.
   "...no anyways, mun pointti on, että sä pärjäsit tosi hyvin. Ja hei, kerran me vaan eletään!"

***

Nora oli tuskin ehtinyt ulko-ovesta sisään, kun Joan-täti huusi tätä käymään keittiössä.
   "Sulla oli jotain asiaa?" Nora sanoi ja istuutui.

Joan-täti taitteli lehden ajatuksiinsa vaipuneena. Nora oli varma, että nyt hän saisi kuulla kunniansa. Oliko Joan kuullut bileistä? Tajusiko hän, että Nora oli juonut?
























"Halusin vain sanoa vielä kerran, että on tosi mukavaa kun sä tulit mun luokse asumaan, muru", Joan aloitti. "Mun loma kuitenkin loppuu kohta, ja mä palaan töihin ylihuomenna. Mun työpaikka on naapurikaupungissa, Nexton Riverissä, joten tulen aika myöhään kotiin. Niin että sä joudut olemaan täällä yksinäs."

"Ja viikon päästä mä menen työmatkalla Nykiin. Kyllähän sä nyt viikonlopun pärjäät yksin, en mä sitä. Mutta mä olen pahoillani tästä muru, toivottavasti sulle ei tule tylsää täällä."
   Noralla kesti hetki tajuta, mistä Joan-täti puhui. Hän oli odottanut jotain aivan muuta.
   "Ai. Siis ei se mitään, mä olen saanut pari kaveriakin, ja kyllä tuolla kaupungilla päivät menee", hän sanoi.  "Mitä sä muuten teet työkses?"

"Mä olen Precedence-lehden päätoimittaja. Se on muotilehti, ei mikään Vogue, mutta me myydään ihan hyvin, ottaen huomioon itärannikon markkinat. Mä en tiedä, mitä sun äitis on kertonut musta", Joan lisäsi loppuun kysyvään sävyyn.
   "Kyllä se kerran mainitsi jostain lehdestä. Ja joskus se on kertonu, että sä olet tehny jotain mallijuttuja", Nora sanoi, ja äkkiä hän muisti taannoisen keskustelunsa Macadamian kanssa. Joan-täti vaikutti olevan jonkinlainen julkkis Hardwickissa.     
   Joan-täti nyökkäsi. "Niinkin vois sanoa. Mun ura oli hyvässä nosteessa, muotibisnes kukoisti. Mua verrattiin sen ajan huippunimiin, Cindy Crawfordiin, Naomi Campbelliin... Melkein pääsin huipulle", Joan huokaisi kaihoisasti.























"Mitä tapahtu? Miksi sä lopetit?" Nora huudahti, ennen kuin ehti estää itseään.

Joan-täti hätkähti, eikä sanonut hetkeen mitään. Nora säikähti, ehkei hänen olisi pitänyt kysyä. Asia toi varmasti kipeitä musitoja Joanin mieleen.























"A-anteeks, en mä tarkottanu..", Nora sopersi. "Ei sun tietenkään tarvi kertoa.."
























"Ei.. Ei se mitään", Joan-täti sanoi ääni väristen. "Voinhan mä sinulle kertoa.. Katsos, mä.. mä tulin raskaaksi. Ja.. se meni.. k-kesken."
   "Ai", Nora sanoi taas, ja kauhistui sittne omaa tahdittomuuttaan. "Mä oon tosi pahoillani."
   "Ei se mitään, muru, ei se mitään. Siitä on jo kauan", Joan-täti sanoi hiljaa ja hymyili, mutta hänen silmissään kimmelsivät kyyneleet.

***

Bileitten jälkeen Nora alkoi pyöriä yhä enemmän ostarin kulmilla norkoilevan jengin mukana. Dannyn jengin lisäksi paikalla oli usein muutama muu suosittu tyttö tai poika, sellaisia joita jengi hyväksyi tarkasti valittuun seuraansa. Ja Nora oli ylpeä tuntiessaan olevansa yksi heistä.

Nora imaisi tupakkaa posket lommolla. Hän ei ymmärtänyt, miten oli voinut välttyä polttamiselta San Franciscossa. Syvällä ajatuksissaan hän hymähti, sitä oltiin oltu niin kilttiä tyttöä. Nyt tupakointi sujui ihan luonnostaan, aina joltain tippui Norallekin yksi rööki. Pari kertaa hän oli ostanut Robilta kokonaisen askin.
























"Ne Blaken bileet oli ihan paskat!" huusi punahiuksinen tyttö nimeltä Tess käsiään levitellen. Kuului myöntäviä huudahduksia ja ärtynyttä mutinaa. "Ens viikonlopuks jotain kunnon menoo!"
Nora riuhtaisi itsensä takaisin keskusteluun. Piirissä oltiin alettu muistella viikonlopun tapahtumia. Nora punastui lievästi ja vaihtoi pikaisen katseen Macadamian kanssa: toivottavasti kukaan ei tiennyt hänen ja Blaken välisestä kohtauksesta.
























Hetkeen kukaan ei sanonut mitään, vaan kaikki virnuilivat Robille, joka oli ilmeisesti hukannut keskustelun punaisen langan. Hänellä oli taas joku uusi tyttö kiikarissa.
   "Etkös sä ollu Friscosta, Nora?" kysyi Ted hetken päästä niskaansa raapien. "Teil oli varmaan iha jumalaton meno.."
   "Joo", Nora sanoi venyttäen totuutta äärimmilleen. "Joo, oisittepa nähny sen, ihan helvetinmoista sekoiluu."
  
"Vau.."
"Hei, joskus lähetää Friscoo bilettää!"
"Joo!"
"Varmaa vitutti ku jouduitte muuttamaa tänne!"
























"Hei, sen täti on Joan Gerimont", Macadamia paljasti. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.






















"Ei vitus!" huusi joku. Rob ja tämän tyttökin erkanivat toisistaan.
"Eeppistä", huudahti vaaleatukkainen Jake.
"On vai?" kysyi Danny. "Cool! Nora hei, pitää tulla joskus käymään teillä!"


Noran sydän pysähtyi. Hän hymyili nopeasti Dannylle ja käänsi katseensa nopeasti muihin.
   "Joo, totta se on. Ja tervetuloo vaan", hän naurahti iloisesti yllättyneenä siitä, millaisen reaktion uutinen oli muissa aiheuttanut. Jolene rykäisi ilmeisen tyytymättömänä siihen, ettei Danny ollut hetkeen kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

Danny kääntyi saman tien tyttöystävänsä puoleen, suuteli tätä korvan taakse ja kuiskasi muutaman sanan tämän korvaan. Jolene näytti huomattavasti tyytyväisemmältä.

 ***


Aamupäivisin, kun aurinko oli korkeimmillaan ja kuumimmillaan, Nora ja Macadamia lähtivät rannalle Jolenen ja Annen kanssa. Välillä mukana oli myös muita tyttöjä, jotka Nora tunsi ulkonäöltä: samat naamat hengailivat välillä jengin kanssa.






















"Mitäs tehään myöhemmin?" Anne kysyi. "Pojat on ostarilla, voitais mennä sinne."
"Mä en voi tulla, Danny vie mut tänään Brighton Placeen", Jolene sanoi heti itsevarma hymy kasvoillaan.   Macadamia oli kertonut Noralle Brighton Placesta. Se oli Hardwickin suosituin ja (ainoa) ravintola, kallis paikka. Jolene näytti syystäkin tyytyväiseltä.
























Nora oli ilman muuta halukas lähtemään ostarille ja mukaan liittyi myös mustatukkainen Chloe, Robin uusi tyttöystävä.

Macadamialla oli jotain muuta menoa. Nora hätkähti, hän ei ollut liikkunut paljoakaan jengin seurassa ilman Macadamiaa. Mutta toisaalta hän oli jo tottunut Macadamian oikkuihin, eikä toista aina kiinnostanut jengin seura. Nora rentoutui, hän pärjäisi vallan mainiosti ilmankin, nyt oli hyvä hetki todistaa se.


Niinpä myöhemmin iltapäivällä Jolene lähti treffeilleen, Macadamia omille teilleen ja Nora, Anne ja Chloe suuntasivat ostarille.
























Sisällä ostarin kahvilassa istuivat Rob, Ted ja myös Danny.

Nora ja Chloe vaihtoivat hämmentyneitä katseita. Dannynhän piti olla treffeillä Jolenen kanssa. Oliko Jolene valehdellut? Vai oliko Danny perunut treffit?
























Chloe meni ostamaan itselleen kahvin, toiset liittyivät poikien seuraan. Nora yritti olla ajattelematta, Dannya ja Jolenea. Jostain syystä hänen mielialansa kohosi lähelle katto, kun hän näki Dannyn ilman Jolenea. Yleensä pari oli aina kiinni toisissaan.
   "Miten niin kukaan ei pidä bileitä perjantaina, mitä?" Danny tivasi. "Missä kaikki on, mites Blake?"
   "Ei oo kaupungissa, ne on jossain lomalla", Rob huokaisi. "Samoin Jessica ja Tommy."
   "Perkele", Danny kirosi. "No entäs teillä?"
   "No ei vitussa!"


Kuunnellessaan muiden kinastelua, Nora tuli ajatelleeksi, että Joan-tädin talohan oli viikonloppuna tyhjillään. Joan oli puhunut jostian työmatkasta, eikö ollutkin? Ja perjantaiksi tarvittaisiin bileet. Nora laski yhten yksi plus yksi, ja hänen päähänsä pälkähti villi idea.
   "Meille voi tulla, mun täti on matkoilla viikonloppuna", Nora kuuli sanovansa ja väläytti muille säteilevän hymyn.
























"Oikeesti? Cool, Nora! Sä oot oikee pelastava enkeli", Danny sanoi, ja katsoi Noraa pitkään, niin että tytön sydän lähti lentoon ja lenteli omia aikojaan ulos ostarin kattoikkunasta.

***

Ta-daa! Mitäs piditte, ystävät rakkaat? Kommentoida saa ja pitää! ♥