Varoitus! Osa sisältää voimakasta kieltä, paljasta pintaa ja paheellisia elämäntapoja!
Lukumusiikiksi: Katy Perry - Teenage Dream
VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA: Luvattuaan esitellä Noran jengille, Macadamia alkoi vältellä Noraa tämän lukuisista soitoista huolimatta. Macadamia perui lupauksensa Noran kärtettyä tapaamista päiviä. Kuunnellessaan Noran jättämää vastaajaviestiä Macadamia kuitenkin päätti, että tästedes hän huolehtisi vain itsestään. Niinpä hän vei Noran tapaamaan jengiä ostarille. Jolene, Dannyn tyttöystävä kutsui Noran jengin mukaan rannalle seuraavan iltana.
***
***
Nora ei mitenkään olisi voinut uskoa sitä, ellei itse olisi ollut paikalla. Siinä hän kuitenkin istui, jengin kanssa rantanuotion ympärillä. Nuotiosta nouseva savu sai silmät kirvelemään, mutta Nora ei antanut sen haitata.
Se oli juuri sellaista, kun Nora oli kuvitellutkin. Jengissä oli jotain mahtavaa ja sellaista kiehtovaa välinpitämättömyyttä maailmaa kohtaan, mitä Nora oli aina ihaillut.
Nora yritti vaikuttaa mahdollisimman luontevalta, vaikka häntä hermostuttikin. Hän yritti muistella Macadamian antamia ohjeita: Älä ole epävarma. Älä puhu liikaa. Älä naura liikaa, älä naura väärissä kohdissa äläkä ole nauramatta silloin kun pitäisi. Ole niinkuin et olisikaan. Anna niiden luulla, että teet tätä joka päivä. Ole coolisti. Ja ennen kaikkea: jos joku tarjoaa jotain - oli se mitä tahansa - älä kieltäydy.
Välillä Nora huomasi Dannyn katsovan suoraan häneen. Silloin Noran sydän alkoi takoa hänen rintaansa vasten paljon kovempaa kuin normaalisti. Hän toivoi, ettei punastuminen näkyisi. Nora vastasi katseeseen, ja käänsi sen saman tien pois. Hän olisi antanut mitä tahansa, jos olisi saanut pidellä Dannya sylissään niin kuin Jolene nyt teki... Samassa Nora piti Jolenesta paljon vähemmän kuin hetki sitten.
"Hei, Nora", huikkasi Jolene piirin toiselta puolelta tarjoten kädessään olevaa tupakkaa. Muut tuntuivat hiljentyvän ja kääntyvän katsomaan Noraa. "Haluutsä?"
Nora empi, mutta nähdessään Jolenen arvioivan ilmeen hän väänsi kasvonsa itsevarmaan hymyyn ja otti tupakan vastaan. Nora ei ollut ikinä koskenutkaan tupakkaan, ja hän pelkäsi sen näkyvän. Kömpelösti hän veti keuhkonsa täyteen savua ja joutui samantien peittämään kovan yskäisyn.
Huoleton juttelu, rivo läpänheitto ja raikuva nauru täytti muuten niin hiljaisen rannan. Nora lisäili sanan sinne, toisen tänne parhaan taitonsa mukaan. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä, keitä olivat henkilöt, joiden elämää jengi ruoti lävitse kovin rankasti ja jyrkkäsanaisesti. Nora pani merkille, että jengin sisäisen arvojäsjestyksen huomasi helposti. Hänen vieressään käsikkäin istuvat Ted ja Anne puhuivat melkein yhtä vähän kuin hänkin, ja keskittyivät toisten myötäilyyn.
"Hei muuten", sanoi Macadmia yhtäkkiä, kun kaikki olivat tointuneet nauruista, jotka Jenkins oli aiheuttanut kertomalla jostakusta Jakesta kertovan tarinan, johon liittyi rutosti viinaa, pari naista ja oksennuksesta tukkiutunut vessanpönttö. "Se Blake pitää taas bileet perjantaina."
"Blake? Ai Blake!?" sanoi Rob kuulostaen epäuskoiselta. "Se on ihan vitunmoinen pelle! Luulee olevansa kovakin jätkä, kun sai kaadettua Jessican... Vaikka se lutkahan makaa kaikkien kanssa, mikä nyt vaan liikkuu."
"Enpä oo ennen kuullu sun kieltäytyvän bileistä", Jolene napautti Robille. "Taitaa sua vaan vituttaa kun et itse saanu siltä!"
"Ilmanen viina on ilmasta viinaa", Danny sanoi totisesti. "Sama se miten säälittävä Blake on, tottakai me mennään."
"Mä toivoinkin, että sä sanoisit noin", Macadamia sanoi Dannylle itsetyytyväisesti hymyillen. Nora seurasi keskutelua epäillen. Hän ei ollut ollenkaan varma, koskiko bileisiin lähtö myös häntä. Nora yritti tavoittaa toiveikkaasti Macadamian katseen, mutta tämä ei näyttänyt huomaavan.
"Entäs sä, Jenkins?"
Välittämättä Jenkinsin sanoista, Macadamia kääntyi Noran puoleen.
"No miten on? Onko meillä perjantaina menoa?" hän kysyi Noralta virnistäen.
Noran suupielet vetäytyivät hymyyn. Hän nyökkäsi innokkaasti, pystyen vain vaivoin olemaan hyppäämättä halaamaan pinkkitukkaista ystäväänsä.
***
"Sulla tuskin on mitään sopivaa?" Macadamia kysyi ja jatkoi vastausta odottamatta, "Mä toin sulle mekon." Hän viittasi lattialla lojuvaan punaiseen kassiin. Nora kiitti ystäväänsä hymyillen. Oli Macadamia miten arvaamaton tahansa, häneen saattoi aina luottaa.
Oli perjantai. Macadamia oli tullut käymään ennen bileitä, luvattuaan auttaa Noraa meikin ja vaatteiden kanssa. Aurinko paistoi suoraan Noran huoneen ikkunasta sisään, hyväillen kahden nuoren naisen ihoa.
"Muuten, tietääkö sun täti mihin sä olet menossa?" Macadamia kysyi ohimennen.
"No mä sanoin sille, että tuun sun luokse yöks. Ja että me nähään ehkä joitain muita illalla. Se oli vaan ilonen, että mulla on jotain seuraa."
"Vaikka suoraan sanoen", Nora jatkoi virnistäen, "ei se varmaan mitään sanois vaikka tietäiskin totuuden. Sillä itellään on tainnu olla nuorena aika hurjaa."
"Onks se kertonu sulle mitään sen nuoruudesta?" Macadamia kysyi.
"Ei paljonkaan", Nora sanoi päätään pudistaen. Hän tiesi kyllä, että Joan-täti oli tehnyt jotain mallintöitä ja hänestä oli ollut vähällä tulla melko kuuluisa. Jotain oli kuitenkin tapahtunut, koska Joanin ura oli loppunut ennen kuin hän oli täyttänyt kahtakymmentäkään. Nora ei kuitenkaan tiennyt asiasta enempää, äiti ei ollut ikinä puhunut Joanista paljoa.
Macadamia ei sanonut mitään, vaan katseli vaitonaisena ikkunasta merelle. Hetken pästä hän rikkoi hiljaisuuden sanomalla: "No nyt sä olet tavannut jengin. Mitä mieltä sä olet niistä?"
"No Danny...", Nora aloitti, mutta keskeytti sitten lauseensa kiusaantuneena. "Tai siis ne ihan kivoja. Jolene on vähän -"
"Jolene on ihan hirveä ämmä", Macadamia naurahti ja käänsi katseensa takaisin Noraan. "Ja just sen takia se on niin suosittu. Emmä tiedä tykkääkö siitä oikeasti kukaan... No ollaan me silti kavereita. Mutta sä siis haluisit vielä hengailla niitten kanssa?"
"Kyllä ne suhtautuu suhun ihan hyvin, ainakin sä olet päässyt mukaan paljon helpommin kuin yleensä ne ihmiset, jotka haluais sisäpiiriin. Mutta nää bileet on vähän kuin sun tulikoe. .."
"No joo, paras alottaa. Meillä on paljon hommaa, susta pitää saada siedettävän näkönen", Macadamia tokaisi ja alkoi miettiä, mikä sävy sopisi parhaiten Noran luomiin. Samalla hä kertasi ohjeita, jotka Noran pitäisi ehdottomasti muistaa.
***
"Valmista?"
"Tietty."
"Mennään."
"Pohjanmaan kautta, kultaseni", Macadmia huusi musiikin yli kulauttaen lasistaan melkein puolet. Nora hörppäsi omastaan ja tunsi väkevänmakuisen juoman polttelevan sisuskalujaan. Macadamia irvisti ja joi saman tien loputkin.
Alkoholin vaikutus tuntui nopeasti päässä. Enimmäkseen Nora seisoskeli paikallaan katsellen muiden tanssimista ja naureskellen hyväntuulisesti kaikelle näkemälleen. Yhtäkkiä Macadamia pelmahti taas hänen luokseen.
"Lepo vaan, kapteeni!" tämä huudahti tehden kunniaa Noralle, joka oli purskauttaa juomat suustaan nauraessaan.
Kun suudelma ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen lopulta päättyi, Nora antoi sanaakaan sanomatta Blaken johdattaa hänet vanhempiensa makuuhuoneeseen.
Blake naurahti kiusaantuneena.
"Oho, tää taitaaki olla varattu", hän sanoi. Jolene ja Danny eivät näyttäneet edes huomanneen huoneessa olevan muitakin.
Noran sydämen syke kiihtyi, kun Blake työnsi hänet sängylle ja kiipesi lähemmäs. Jostain tajunnan perukoilta kysyvä ääni tivasi Noralta, tiesikö tyttö mitä oli tekemässä. Nora yritti hiljentää äänen mielessään. Nyt ei todellakaan voinut enää perääntyä.
Nora sulki silmänsä ja antoi Blaken riisua omat vaateensa ja Noran mekon. Sänky oli melko kapea, ja sillä liikkuminen oli hankalaa. Blake yritti painaa Noraa makuuasentoon kömpelösti, ottaen jalallaan välillä tukea maasta.
Kuva Jolenesta ja Dannysta välähti viiltävänä Noran mieleen, ja äkillisen uhmakkuuden puuskassa hän kaatoi Blaken istumaan sängyn jalkopäähän siirtyen itse tämän päälle.
Lopulta viimeisetkin vaatekappaleet lojuivat lattialla toimettomina.
***
"Vittu", Rob ehti mutista ennen kuin uusi annos viinaa ja mahanestettä tuli ylös. Nora lähti vessasta kuvotuksen vallassa.
Olohuoneoli autio lukuunottamatta sohvalla tupakalla istuvaa Macadamiaa. Vessasta kuului lisää yökkäyksen ääniä.
Nora istahti Macadamian viereen pehmeälle sohvalle.
"Paljon kello?" Nora kysyi.
"Puol viis. Mä nukuin täällä, kun aattelin odottaa sua", Macadamia sanoi kääntyen katsomaan Noraa tutkivasti. "Oliks se sun eka kerta? Millasta se oli?"
"Oli", Nora mutisi hiljaa. "Ja se oli.. Kamalaa. Ei siitä tullu mitään."
"Muistatsä mitä mä sanoin siitä tulikokeesta?" hän kysyi. Noran nyökättyä hän jatkoi: "Mä sanoisin että sä... Oot läpäissy sun kokeen."
***
Siinäpä se sitten. Toivottavasti oli mahdollisen odotuksen arvoinen. Kiitokset muuten kaikille edellisiin osiin kommentoineille! Kommentit todella piristävät ja innostavat kirjoittamaan lisää!