Osa 9. Bileratsia

Osaa pukkaa, osaa pukkaa. Tai no, enpä nyt tiedä voiko noin varsinaisesti sanoa, kun melko hiljaista täällä on pidellyt monta kuukautta. Uutta osaa en voi luvata enne joulua, mutta uskoisin että joululomalla on aikaa kuvailla. Ja minulla on jo ensi osan alku kuvattuna! Uskomatonta :P Nyt osaa lukemaan, pakolliset pahoittelut osan puutteista tulevat sitten lopussa! :)

EDIT 7.12// Eilen tuli näemmä muutama ajatuskatko, mikä näkyi tekstissä :'D Jos joku ihmetteli keskeneräisiä lauseita, olen korjannut ne!

Fergie - A Little Party Never Killed Nobody

VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA: Nora järjesti Joan-tädin talossa menestyksekkäät kotibileet, joissa viina virtasi ja tunteet kuohuivat. Dannylla ja Jolenella oli paha riita. Bileitä seuraavana aamuna Nora sai kuulla Macadamialta, että Danny ja Jolene olivat eronneet. Jolene järjesti kohtauksen ostarilla ja raivosi Dannyn lisäksi myös Noralle ja koko muulle jengille. Myöhemmin Danny pyysi Noraa treffeille Brighton Place -ravintolaan. Illan päätteeksi Danny ajoi Nora kotiin ja he päätyivät sänkyyn.
    Aiemmin Joan-täti oli kertonut Noralle menneisyydestään. Hänen lupaava malliuransa oli katkennut raskauteen ja keskenmenoon. Nora on tavannut Macadamian kotona tämän isän, entisen rokkitähden Tony Zaloumiksen.

***

***

"Perjantaina on Jenkinsin bileet", Danny sanoi rikkoakseen pitkäksi venähtäneen hiljaisuuden.
   "Mitä luulet, tuleekohan Ämmä sinne?" Rob kysyi.
   "Tulee se, se on ryöminy luolassaan jo tarpeeks kauan", Macadamia totesi. "Kohta sen on pakko luikerella esiin, tai jengi luulee, että siltä alkaa ote lipsua."

"Voi hemmetti, mä en jaksais sitä yhtään!", Nora sanoi ja heilutteli toista jalkaansa levottomasti puolelta toiselle.
   "Älä sä Jolenesta välitä, muru, ei se sulle mitään mahda", Danny sanoi Noralle saaden tämän hymyilemään.

Jengi oli enemmän tai vähemmän hajonnut Dannyn ja Jolenen eron jälkeen. Jolene oli lähtenyt ja vienyt Annen mukanaan. Ted oli hävinnyt kuvioista pian sen jälkeen, "liikkui eri porukoissa", kuten Rob oli sanonut. Jäljelle olivat jääneet enää Nora, Macadamia, Rob ja Danny, jotka hengailivat entistä useammin yhdessä. Nora ajatteli, että näin oli oikeastaan parempi. Hänen ei tarvinnut sietää Jolenea, eikä hän ollut enää mikään tulokas, vaan jengin täysivaltainen jäsen. Uuden jengin, paremman jengin. Sitäpaitsi kaikkein tärkeintä oli Danny.

"Jotain Jenkinsin tuttuja tulee sinne", sanoi Macadamia. "Kuulemma jopa se sen diilerikaveri on tulossa."
   "Oho, sitä ei usein näy täälläpäin", Danny huomautti.
   "Jenkins varmaan ostaa siltä jotain" Macadamia sanoi mietteliäänä. "Ja se tulee tuomaan ne kamat. Ei se muuten tänne tulis."

"Hyvällä tuurilla se heittää meillekin parit sätkät", Rob innostui. "Tulis vähän lisää fiilistä niihin bileisii!"
   "Jenkins myy ne eteenpäin joka tapauksessa", Danny sanoi. "Mut kallista tulee olemaan. Oon kuullu mitä jengi puhuu siitä diileriäijästä, se ei oo mikään pikkutekijä."

Hetken päästä Macadamia nousi. "Anyways, mä voisin lähteä pienelle uinnille. Kiinnostaaks ketään muuta?" hän kysyi.
   "Joo, itekin vois vähä viilentyä. Johtuuks tää kuumuus musta, vai häh?" Rob virnuili ja iski Macadamialle silmää.
   "Helvetti, kun sä olet hauska", tyttö heitti takaisin.

"Ai saatana, tää polttaa!" Macadamia rääkäisi otettuaan muutaman askeleen kuumalla hiekalla. Hän horjui ja otti tukea Robin käsivarresta. "Älä naura, idiootti!"

Toisten huudot sekoittuivat aaltojen kohinaan ja veden loiskeeseen. Danny tuli lähemmäs Noraa, hiekka rahisi hänen allaan.
   "Sä olet kaunis, muru", hän kuiskasi ja hiveli Noran selkää.

Nora sulki silmänsä. Hän halusi haistaa Dannyn tuoksun ja suolaisen meriveden, kuulla aaltojen pauhun ja lokkien huudot, tuntea ihollaan poikaystävänsä kädet ja kuuman auringon. Hän kiersi sormeaan Dannyn hiuskiehkuran ympärille ja tunsi tämän kuuman hengityksen kaulallaan. Tätä on olla onnellinen, hän ajatteli. Oli ihanan kesäinen päivä.

***

Nora palasi myöhemmin iltapäivällä rannalta ja huomasi Joan-tädin istumassa olohuoneessa. Hän oli unohtanut, että Joanilla oli vapaapäivä. Nora yritti pyyhkiä hiekkaa vaatteistaan. Joan oli syventynyt kirjaansa, ja Nora toivoi pääsevänsä pujahtamaan yläkertaan tämän huomaamatta.

Joan täytyi kuitenkin kuulla Noran askeleet, sillä hän sulki kirjansa ja nousi ylös sohvalta tervehtimään Noraa.
   "Moi, mulla on tänään vapaa", Joan hymyili. "Jäisitkö juttelemaan mun kanssa vähän?"

Nora huokaisi ja istui alas. Kosteat bikinit tarttuivat kiinni sohvaan. Hän ei osannut kuvitella, mistä Joan haluaisi hänelle puhua. Ellei, Nora ajatteli ja nielaisi, se ole saanut mua kiinni jostain. Vaikka eihän hän mitään pahaa ollut tehnyt. Ainakaan mitään erityisen pahaa.
   "No oliko sulla jotain asiaa?" Nora töksäytti ehkä hieman töykeämmin kuin oli aikonut.

"Niin", Joan-täti aloitti epävarmasti. "Me ei olla kunnolla nähty pitkään aikaan. Mulla on ollut paljon töitä tietysti... Mutta säkään et ole iltaisin paljon kotona. Mä ajattelin, että olisi varmaan hyvä varmistaa... Miten sulla menee? Onhan kaikki hyvin?"

"Ei sun tarvi ruveta mua vahtimaan, mä pärjään loistavasti", Nora totesi lyhyesti.
    "Sun äitis soitti mulle. Se oli huolissaan, sä et kuulemma ollut vastannut sen puheluihin tai viesteihin", Joan sanoi hitaasti. "Mun mielestä sun pitäisi pitää siihen yhteyttä, se on kuitenkin -"

"Siis mitä?!" Nora huudahti.  "Äiti ite päätti lähteä jonnekin helvetin Afrikkaan ja lähettää mut tänne! Että nyt on turha itkeä perään, jos mä en kirjottele sille jotain sähköposteja koko ajan. Mulla on ihme kyllä muutakin tekemistä, vaikka tää onkin tällanen tuppukylä. Sä voit lopettaa heti alkuun ton paapomisen, sä et oo mun äiti!"

Heidän välilleen syntyi kiusallinen hiljaisuus. Noraa alkoi jo hävettää, ja hän toivoi ettei olisi sanonut mitään. Nyt olisi kuitenkin liian myöhäistä pyytää anteeksi.
   "Ja voisit harkita vähän pienempää kaula-aukkoo!" Nora pamautti, tietämättä edes, mikä sai hänet sanomaan sen.

Sanomatta enää sanaakaan Nora nousi ylös ja marssi pois huoneesta kääntämättä enää katsettaankaan Joaniin.
   "Nora..."

Nora hävisi kulman taakse ja Joan kuuli hänen askeleensa portaissa. Nainen painoi päänsä käsiinsä. Oliko hän sittenkään tehnyt oikein? Hän oli halunnut vain, että Nora viihtyisi ja tuntisi olonsa mahdollisimman kotoisaksi. Ei hän missään nimessä halunnut ruveta hengittämään Noran niskaan, hän oli fiksu tyttö ja tiesi kyllä mitä teki.

Joan empi hetken, muttei lopulta nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Alkoholi oli tuonut lohtua monesti ennenkin. Hän sekoitti itselleen cocktailin ja yritti saada hermonsa kuriin. Sä et oo mun äiti! Sanat olivat jääneet viiltävästi kaikumaan hänen korviinsa.

Hän oli ollut enemmän tai vähemmän raittiina yksitoista vuotta, uransa loppumisesta asti. Toisin sanoen keskenmenostaan asti. Viime aikoina hänelle oli kuitenkin tullut entistä useammin tarvetta hakea lohtua baarikaapilta. Syyllisyydentunne oli helppo piilottaa sen taakse, että hän sai juomisen pidettyä kurissa paremmin kuin nuorempana.

Joanille tuli äkkiä kylmä. Hän hytisi tuijottaessaan ikkunasta mitään näkemättömin silmin. Hän tunsi olonsa yksinäisemmäksi kuin ikinä ennen.

***

Bileet olivat jo täydessä vauhdissa, kun Nora, Danny ja Macadamia saapuivat perjantaina Jenkinsin laitakaupungilla sijaitsevaan pieneen asuntoon. Jenkins tuli ovelle heitä vastaan olutpullot mukanaan.
   "Noni, hölkyn kölkyn sitte!" Macadamia kikatti ja he kilistivät pullojaan yhteen.

Samassa tummapiirteinen mies ilmestyi jostain heidän luokseen. Kapea arpi kulki pitkin hänen vasenta poskeaan.
   "Jenkins, meillä taitaa olla vähän bisneksiä", mies sanoi vilkaisten muita epäillen. "Toin parisataa grammaa hasista. Kama on yläkerrassa, niin kun sovittiin. Sä taidat olla velkaa..."
   "Saat kyllä rahas, ota nyt iha rauhallisesti", Jenkins naureskeli. "Otas tosta vähä kostuketta."

Jenkins kääntyi toisten puoleen. "Täs on muuten Gringo Shade. Mä ja Gringo ollaan bisneskumppaneita", Jenkins virnisti. Macadamia ryhtyi heti puheisiin Gringon kanssa, esitellen itsensä, Noran ja muut. Nora katseli miestä syrjäsilmällä. Hänessä oli jotain luotaantyöntävää, mikä karmi Noran selkäpiitä.

"Mun pitää häipyä kohta muihin bisneksiin. Oli ilo tavata", Gringo totesi, ja loi Noraan silmäyksen, joka sai tytön miltei kavahtamaan taaksepäin.

***

Muutamaa lasillista myöhemmin Nora, Danny ja Rob notkuivat baaritiskin luona.
   "Huh huh, ku on vahvaa tää booli...", Danny puheli itsekseen.

Macadamia ilmestyi jostain heidän luokseen vihainen ilme kasvoillaan.
   "Kattokaas tonne", hän sähisi. "Sehän on itse Kuningatar."

"Kas, kas, ketkäs ne siinä", Jolene sähähti yhtä myrkylliseen sävyyn kuin Macadamia. "Luuletteks te oikeesti, että teidän kannattaa vielä näyttää naamojanne julkisesti. En olis ikinä uskonut, että sä Danny vajoat noin alas", hän sanoi ja katsoi Noraa halveksien.

"Painu helvettiin Jolene!" Danny ärähti.
   "Mikäs sua risoo, blondi? Puristaako hiuspidennykset päätä?" Rob naurahti ivallisesti.

"Ärh, haistakaa vittu, te kaikki! Vielä mä teille näytän!"Jolene ärisi mansikkahuulikiillolla maalattujen huultensa välistä.

***

Baari oli tyhjä, Tony Zaloumis ei vetänyt puoleensa enää suurta yleisöä, kuten ennen.

Nicole oli viipynyt WC:ssä ikuisuuden. Joan toivoi hänen tulevan nopeasti, ettei hänen tarvitsisi enää istua siinä. Hermostuneena hän yritti välttää katsekontaktia Tonyn kanssa. Oli kiusallista olla ainoa kuuntelija.

Tony sai kuitenkin tavoitettua hänen katseensa, ja ilmeestä päätellen hän oli tunnistanut Joanin. Joan käänsi katseensa nopeasti pois päin ja vaihtoi levottomana asentoa.

Vihdoin Joanin pelastus saapui. Nicole nyökkäsi tanssilattian suuntaan, ja helpottuneena Joan pääsi livahtamaan baarin puolelle. Hän tarvitsisi ehdottomasti drinkin!

Joan oli lähtenyt ystävänsä kanssa viettämään perjantaita naapurikaupunkiin. He olivat Nicolen kanssa vierailleet kantabaarissaan jo vuosien ajan, ja yhä vain se tarjosi Joanille turruttavaa mahdollisuutta unohtaa kaikki muu.

Nicole viihtyi tanssilattialla kauemmin kuin Joan, joka siirtyi baaritiskin ääreen. Tony ilmestyi hänen viereensä: bändi oli nähtävästi lopettanut soittonsa, joka ei ollut houkutellut ketään kuuntelemaan.
   "Joan", mies sanoi. Joanin sydän jätti raivostuttavasti yhden lyönnin väliin. "Viime kerrasta on aikaa."
   "Ei näköjään tarpeeksi", Joan tuhahti ärsyyntyneenä.

"Ja mun täytyykin lähteä", Joan sanoi hiljaa ja oli nousemassa ylös. Tony kuitenkin lukitsi hänen kätensä pöytää vasten.
   "Anna mun tarjota sulle yks drinkki", Tony vetosi. "Vain yksi. Vanhojen aikojen kunniaks."
   "No niin just, oikeen vanhojen aikojen kunniaks!" Joan kivahti ja yritti vetää kätensä vapaaksi.
   "Vuodet eivät ole muuttaneet sua yhtään, Joan", Tony naurahti.

Joan ei jaksanut ruveta väittelemään Tonyn kanssa, joten hän suostui yhteen drinkkiin. Ja sen jälkeen toiseen ja kolmanteen.

Ja myöhemmin neljänteen ja viidenteen.

***

"Juo, juo, juo, juo, juo!" Huuto kuului pauhaavan musiikin yli. Ja Jenkins joi. Vaikka osa porukasta oli jo häipynyt, bileet olivat vielä täydessä vauhdissa.

"Hei kuunnelkaa!" vaalea nainen huudahti yhtäkkiä. "Ihan kuin jotkut sireenit sois!"

Jenkins juoksi ikkunalle. "Ei jumalauta, kytät tulee! Häipykää helvettiin täältä! KAIKKI ULOS!"

Syntyi sekasortoa, kun kaikki yrittivät päästä takaoven kautta ulos. Nora vilkuili hätääntyneenä ympärilleen ja yritti sydän kurkussa päästä ovelle. Samassa etuovi rysähti auki.

"Liikkumatta! Kaikki maahan ja kädet näkyville!" kuului miespoliisin huuto. Hän oli potkaissut oven auki ja astui sisälle. Häntä seurasi naispoliisi, molemmilla oli aseet.

Suurin osa juhlijoista oli jo päässyt ulos, mutta osa oli vielä sisällä, Nora mukaan lukien. Jenkins jähmettyi paikalleen, eikä osannut muuta kuin tuijottaa eteensä.

Nora ei ollut eläessään pelännyt niin paljon. Hän suojasi kasvonsa käsillään ja sukelsi Dannyn selän taakse.
   "Älkää ampuko!" Danny karjui.

Huudahdus sai eloa Jenkinsiin, joka sai otettua vain muutaman hätäisen juoksuaskeleen, ennen kuin poliisi sai taklattua hänet lattiaan.
   "Ramos!" hän huusi parilleen. "Ota nuo penskat, minä tarkistan yläkerran!"

"Kädet selän taakse! Ja sinä, ylös sieltä maasta", naispoliisi komensi rivakasti. Nora nieleskeli itkua. "Eiköhän me lähdetä asemalle koko porukka!"

***

Siinäpä se tällä kertaa. Toivottavasti tämä osa ei tuntunut teistä niin sekavalta kuin minusta! Olen yrittänyt kertoa Joanista aina välillä, mutta vanhoista osista on niin kauan aikaa, että jouduin miettimään, muistaako kukaan enää mitään. Ja Tonykaan ei ole esiintynyt kuin yhdessä osassa ennen tätä, joten toivottavasti hänen yhtäkkinen ilmaantuminen tarinaan ei tuntunut omituiselta :D Minusta on vain hauska luoda vähän tarinaa myös Joanin ympärille, ettei hän jää pelkäksi sivuhahmoksi. 

Jättäkää kommenttia, tulen siitä hyvin iloiseksi ♥ Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulunodotusta kaikille!

Osa 8. Brighton Place

Heippa hei, toverit! Nyt olisi tarjolla Shoren kahdeksas osa. Ja tämän tarkoitus oli olla melko tapahtumarikas osa, viime osan "väliosamaisuuden" vastapainoksi. Pituuttakin tällä on jonkun verran, kuvamäärää en vaivautunut laskemaan. Ei kai tässä sitten muuta, mie päästän teidät lukemaan!

Lily Allen - Our time

VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA: Noralle selvisi paljastuksia Joan-tädin menneisyydestä: Joan oli joutunut lopettamaan lupaavan mallinuransa keskenmenon takia. Nora tajusi tätinsä olevan Hardwickin mittakaavassa melkein julkkis. Hän vietti yhä enemmän aikaa jengin kanssa. Kuultuaan Joanin olevan Noran täti, jengiläiset kiinnostuivat Norasta enemmän. Danny perui yllättäen treffit Jolenen kanssa, mikä aiheutti yleistä hämmennystä. Osan lopussa Nora lupautui järjestämään seuraavan perjantain bileet Joan-tädin kotona.

***

 ***

























Ne olivat aivan täydelliset bileet.

San Fraciscossa asuessaan Nora oli kuullut monestakin sellaisesta tapauksesta, jossa joku tyttö tai poika oli järjestänyt kotibileet, jotka sitten olivat päättyneet tuhoisasti. Nora saattoi ylpeänä sanoa, ettei hänen bileissään tapahtunut mitään sellaista.

Joan-tädin hulppean talon olohuoneeseen oli sinä iltana ahtautunut jokainen Hardwickin teiniseurapiiriin lukeutuva. Kun nekin, jotka eivät sitä vielä tienneet, kuulivat että Noran täti oli kuuluisa Joan Gerimont ja että tämän talossa järjestetään bileet, Noran saama suosio oli taattu. Paikalla oli jopa Jenkins, jota harvoin nähtiin kenenkään alaikäisen järjestämissä bileissä.

Jenkins oli Dannyn jengin luotettavana ystävänä hoitanut juomatarjoilun, joka luonnollisesti oli hyvin runsas ja kattava. Dannyn ja tämän hyödyllisten tuttujen avulla Noran oli ollut helppo järjestää yhdet kesän suurimmista bileistä, joita kukaan ei halunnut missata.

Kuten sanottua, aivan täydelliset bileet.

***

Jossain vaiheessa iltaa Nora yritti etsiä Macadamiaa käsiinsä, muttei nähnyt tätä missään. Hän ajatteli Macadamian menneen tupakalle, ja päätti lähteä tämän seuraksi ulos. Nora puikkelehti jo hieman vähentyneen väkijoukon lävitse, raitis ilma tekisi välillä hyvää.

Porraskäytävässä oli kuitenkin muitakin. Pauhaavat stereot peittivät alleen Dannyn ja Jolenen kovaäänisen riidan.

"Sä et saatana tajua!" Jolene kirkaisi ja vihaisen kädenheilautuksen saattelemana hänen drinkkilasinsa sisältö läiskähti suoraan Dannyn kasvoille. Nora sattui oviaukkoon juuri parahiksi todistamaan parin riitaista kohtausta.

Danny loi tyttöystäväänsä epäuskoisen huvittuneen katseen, ja hänen hymynsä leveni entisestään kun hän näki Noran.
   "Mitä täällä tapahtuu?" Nora kysyi hölmösti, toivoen samassa että olisi pitänyt suunsa kiinni.

Danny käveli tyynesti pois Jolenen luota kiinnittämättä tähän enää mitään huomiota. Noran kohdalla Danny vinkkasi silmää ja sanoi: "Varo, ämmä on seonnu." Nora ei voinut peittää pientä tirskahdusta sen paremmin kuin punastumistakaan.

Niine hyvineen Danny marssi pois paikalta. Hän liimautui kiinni blondiin, joka oli kärkkynyt ovensuussa tilaisuuttaan odotellen ja kuullut taatusti joka sanan. Nora ei osannut kuin tuijottaa, tuntien jälleen kipeän kateuden vihlaisun sisällään.

"Turha sun on kuvitella yhtään mitään! Kuka sä luuulet olevas!? Tuut tänne ja pilaat vaan kaiken!" räjähti Jolene, joka oli yhtäkkiä kääntynyt Noran puoleen kuin syyttääkseen tätä poikaystävänsä käyttäytymisestä.

"Hä -", Nora ehti aloittaa häkeltyneenä Jolenen yhtäkkisestä hyökkäyksestä, mutta tämä ei enää kuunnellut.
   "Väisty nyt mun tieltä. Sähän et mun paikkaa vie!" hän sihisi ja tönäisi Noraa kyynärvarrellaan kulkiessaan ohi.

Sekavin tuntein Nora jatkoi matkaansa terassille. Musiikin pauhe vaimeni heti oven sulkeduttua hänen takanaan. Liukuoven ääni sai tupakalla istuvan Macadamian havahtumaan ajatuksistaan. Hän puhalsi savua ulos ja katsoi Noraan hymynkare huulillaan.
  "Tulitko röökille?"

Nora istui Macadamian viereen, ja tämä tarjosi ääneti tupakan hänellekin. Macadamia piirteli jaloillaan ympyröitä kivilaattoihin ja Nora veti hitaasti henkoset tupakastaan.
   "Taitaa olla ryppyjä rakkaudessa", hän sanoi sitten. Macadamian ei tarvinnut arvailla, kenestä Nora puhui. 

"No joo, ne on riidelly viime aikoina paljon", sanoi Macadamia.
   "Viimeks äsken tossa käytävässä", Nora selitti. "Ja Danny juoksi lohduttautumaan sen blondin syliin."
   "Lutka-Jessican? Ei helvetti", Macadamia naurahti. "Juttuja on ollu liikkeellä. On sanottu, että Dannyllä olis joku toinen", hän jatkoi sitten.
   "Ai.. Kuka?"  Nora kysyi tyhjästi.
   "Ei ainakaan Jessica. Emmä tiedä, ne nyt on vaan muijien juoruja."

"Nora hei, mä tiedän mitä sä ajattelet", Macadamia tokaisi hetken kuluttua. "Mut tää ei todellakaan oo eka kertakun ne riitelee tai pettää toisiaan. Älä nyt rupee toiveikkaaks."
   "En.. Emmä.. Ai mitä sä tarkotat?", sanoi Nora kiusaantuneena.
   "Älä viitti", Macadamia puuskahti. "Sä tajuat kyllä mistä mä puhun. Sä et ole tyhmä, niin kuin en mäkään. Mä tiedän."
   "Mm.. mitä?" Nora kysyi ilmeettömänä, vaikka tiesi yrityksensä olevan turha.

"Sano sä ite. Onks sulla tunteita Dannyä kohtaan?" Macadamia kysyi vakavasti.
   "Mulla? Eeei", Nora huudahti ja päästi hersyvän tekonaurun. Macadamia kohotti kulmiaan. "Mm.. no ehkä."

Macadamia oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "No eihän se sun vika ole. Kuule, yritä unohtaa se - ainakin hetkeks. Eihän sulla ole ollut täällä kenenkään kanssa kunnon sutinaa. Ja Blakea ei lasketa!" hän lisäsi ja Norankin oli pakko nauraa.
    "Iske täältä joku tänään", Macadamia ehdotti.
    "Öö, niinku kuka?" Nora naurahti epäuskoisesti.

Samassa terassin ovi aukesi ja tummahiuksinen poika astui ulos.
   "Oisko tulta?"

"Ai moi, joo lainaa vaa mun sytkäriä. Mä tästä olinkin just lähössä", Macadamia huudahti ja katsoi merkitsevästi Noraa, joka väläytti pojalle näteimmän hymynsä.

Macadamia nousi lähteäkseen, ja tupakkansa sytytettyään poika siirtyi hänen paikalleen Noran viereen. Hän oli mukava, hänelle oli helppo puhua. Hän sanoi jossain vaiheessa nimensäkin, mutta se meni Noralta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Aikaisemmin juomiensa drinkkien ansiosta Norasta tunuti hyvältä ajatukselta siirtyä pojan syliin istumaan, kun tämä sitä ehdotti. Kikatellen Nora jatkoi juttelua pojan kanssa tavalliseen tapaan.

Kunnes yhtäkkiä hän tunsi pojan huulet omillaan. Aluksi Nora hämmästyi, muttei yrittänyt vastustella. Kuva Dannysta ja blondista tytöstä suutelemassa iskeytyi rajusti hänen päähänsä. Nora yritti karistaa sitä mielestään tuntien samalla kuvotusta ja tuttua uhmakkuuden tunnetta.

Poika kaatoi Noran selälleen tuolin ja suuteli uudestaan, tällä kertaa rajummin. Nora hypisteli tuolin karheaa kangasta sormissaan, kun poika liu'utti kättään hänen reidellään, kohti mekon helmaa. 
   "Ei täällä", Nora sai sanotuksi.

Sisällä bileiden tunnelma oli latistunut sitä mukaa, kun porukkaa oli hälvennyt. Danny ja Jolene näyttivät julistaneen sodan toisiaan vastaan: Danny oli yhä liimaantunuut blondiin, ja Jolene näytti löyttäneen uutta seuraa.

Olisi tuntunut liian henkilökohtaiselta viedä poika yläkertaan, joten Nora johdatti tummatukkaisen perässään vessaan. Se sai kelvata, kukaan ei edes kiinnittänyt heihin mitään huomiota.

Ja niin lentelivät vaatekappaleet yksi toisensa jälkeen pois omistajiensa päältä.

***

Seuraavana päivänä tokkurainen Nora olisi herännyt tuskin ollenkaan, ellei kännykän ilkeä ääni olisi pakottanut häntä siihen. Häneltä kului monta sekuntia tajuta missä oli, ja mitä eilisiltana oli tapahtunut.

Nora oikoi puutuneita jäseniään ja pääsi ylös sängystä. Kännykkä vilkutti valoa merkiksi saapuneista viesteistä. Nora klikkasi auki niistä uusimman:

"Missä olet saatana ja mikset vastaa!?! Ostarille nyt heti! HÄTÄTILANNE!! -Dami"

Nora ei tiennyt, oliko vieläkään aivan hereillä, mutta jokin viestissä sai hänet valppaaksi. Hän valitsi nopeasti vaatteet ja korjaili hieman eilisen meikkejä.

Yhteensä Noralta kului vain parikymmentä minuuttia selviytyä ostarille. Macadamian sanat olivat panneet häneen vauhtia: harvoin toinen vaikutti niin tuohtuneelta. Nora ei kuollakseenkaan tiennyt, mistä oli kyse. Hän yritti muistella, oliko tehnyt illalla jotain mitä ei olisi pitänyt.

Sydän pamppaillen jännityksestä ja pelosta Nora käveli sisälle ostariin. Hän huomasi jengin seisoskelevan vakiopaikallaan. Tunnelma oli hyvin jännittynyt, se säteili ulko-oville asti. Koko jengi näytti olevan paikalla, mutta jotain puuttui. Tai pikemminkin joku...

Macadamia ryntäsi Noraa vastaan. Ennen kuin Nora ehti edes selvitellä kurkkuaan, Macadamia kuiskasi hyvin omituisella äänellä: "Danny ja Jolene on eronneet!"

Danny ja Jolene on eronneet!

Nora ei voinut uskoa kuulemaansa. Se tuntui hyvältä, aivan kuin hän ei olisi ikinä kuullut mitään niin ihanaa. Hänen oli pakko maistella lausetta päänsä sisällä. Eronneet.
   Nora ei voinut estää kasvoilleen leviävää hymyä.

Sanomatta enää ainuttakaan sanaa, tytöt menivät muiden luo. Pojat seisoskelivat vaivautuneina, Anne näytti yksinäiseltä ilman Jolenea säteilemässä hänen vierellään. Kiusallinen hiljaisuus vallitsi heidän ympärillään, kukaan ei tiennyt mitä sanoa. Vähiten Nora itse.

Ulko-ovi pamahti auki. Kuin yhteisestä sopimuksesta, kaikki kääntyivät katsomaan.

Jolenen kihisevä raivo tuntui täyttävän rakennuksen jokaisen nurkan. Kasvot olivat tahriututuneet kyyneliin ja ripsiväriin, uhkaavat askeleet kaikuivat betoniseinistä.

"Voi saatanan saatana", Danny sihahti nähdessään tulijan.

Jolene marssi suoraan Dannyn luokse. Hän tuijotti tätä itkuisilla silmillään näyttäen Noran mielestä romahtaneelta. Hiukset eivät olleet niin laitetut kuin yleensä, eikä tytöllä ollut edes meikkiä.
   "Miten sä saatoit?" Jolene kuiskasi dramaattisesti. "Miten sä saatoit tehdä tän mulle!?"

Jolene ei jäänyt kuuntelemaan Dannyn vastausta, vaan kääntyi Noran puoleen. 

   "Enkö mä jo varottanu sua, lutka!? Mä käskin sua pysymään poissa mun tieltä, vai mitä, hä? Sä et oo vittu yhtään mitään, kuka sä edes luulet olevas?!"

   Sanat saivat Noran ärsyyntymään. Kuka helvetti Jolene luuli itse olevansa?

"Te kaikki ootte yksii saatanan vittuilijoita!" Jolene huusi ja kääntyi lähteäkseen. "Mennään, Anne!"

   Anne nousi epäluuloisena ylös. Hänen katseensa harhaili Jolenen ja muun jengin välillä. Luotuaan lopulta viimeisen silmäyksen muihin hän kipitti Jolenen perään.

Ovi pamahti kiini, ja hetken aikaa oli täysin hiljaista.

   "No ihan hyvä että päästiin eroon tosta maanvaivasta", Danny sanoi sitten naureskellen. "Alko jo käydä hermoille. Ja sitä paitsi.." hän jatkoi katsoen Noraa merkitsevästi, "nytpähän saa taas sinkkuna olemisen vapauksia."

Noran sydän pysähtyi hetkeksi. Kuvitteliko hän vain, vai yrittikö Danny vihjailla hänelle jotain?

***

Kissa tuijotti Noraa yhtä läpitunkevasti kuin sen omistaja. Nora saattoi arvata Macadamian ajatukset. Hänen omat aivonsa sen sijaan löivät täysin tyhjää.

Nora tuijotti kännykkän näytöllä näkyvää viestiä. Se oli tullut viisi minuuttia sitten, ja se oli Dannylta. Danny pyysi Noraa.. niin, treffeille lauantai-iltana! Eikä mihin tahansa treffeille, vaan syömään - Brighton Placeen, Hardwickin ensiluokkaisimpaan ravintolaan.

 "Ootko sä nyt ihan varma, että tiedät mitä teet?" Macadamia kysyi kulmiaan kohottaen. "Dannyn ja Jolenen erosta on kulunut kolme päivää."

"Älä viitti! Mitä haittaa siitä nyt vois olla?" Nora kysyi ja katsoi Macadamiaa silmät tuikkien. "Nehän on vaan yhet treffit..."

***

Nora naputti pihakiveystä vaaleanpunaisilla korkkareillaan. Danny oli luvannut tulaa hakemaan hänet kahdeksalta, kello oli jo kymmentä yli.

Viimein Dannyn isän Honda ilmestyi kadun päähän, ja sieltä Joan-tädin talon eteen. Nora meinasi pyrähtää juoksuun, mutta onnistui pakottamaan itsensä kävelemään hillitysti autoon.

Automatka ei ollut pitkä, mutta se tuntui Norasta kestävän ikuisuuden. Hänen suutaan kuivasi ja sydän tuntui hakkaavan rinnasta ulos.
   Brighton Place oli yksinkertainen tiilirakennus kaupungin laidalla. Maineensa se oli toki ansainnut, osittain siitä syystä, että se oli Hardwickin ainoa ravintola.

Sinä lauantaina paikka oli kuitenkin harvinaisen hiljainen. Tarjoilija saattoi heidät Dannyn varaamaan pöytään, eikä naapuripöydissä ollut ketään.
   "Sä näytät tosi hyvältä", Danny sanoi. Nora tunsi punastuvansa ja kiitti. Häntä hermostutti, hän ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän silmäili ruokalistaa ja teeskenteli olevansa siitä kiinnostuneempi kuin olikaan.

Tunnelma alkoi rentoutua huomattavasti, kun Danny tilasi väärennetyillä papereilla lasilliset kuoharia.

Heidän tilaamansa ruoat tulivat nopeasti. Härän sisäfile oli herkullista, ja se myös näkyi hinnassa. Noran onneksi Danny oli sanonut maksavansa laskun. Hän ei tuntenut oloaan enää ollenkaan kiusalliseksi, pikemminkin rennoksi ja mukavaksi. Hän kertoi Dannylle (hieman muunnellun version) elämästään San Franciscossa.

Jälkiruoaksi he tilasivat nektariinitorttua. Kun annokset oli tuotu pöytään, Danny tarttui yllättäen noraa kädestä.
   "Mä todella tykkään susta, Nora", Danny sanoi ja katsoi Noraa suklaanruskeilla silmillään. Tuntui, kuin tuhat perhosta olisi lähtenyt lentoon Noran vatsanpohjassa. Hän punastui taas ja huomasi kikattavansa hölmösti.

Ravintolaan alkoi saapua enemmän väkeä, joten Danny ja Nora siityivät yläkerran baaripuolelle. Danny vilautti uudestaan henkkareitaan ja tilasi heille mehucocktailit.

Kun drinkkejä oli otettu muutama lisää, pari siirtyi tanssilattialle. He tanssivat hitaita kietoutuen lähemmäs toisiaan ja Danny kysyi virnistäen: "Lähetääks teille?"

Danny oli baarissa jo ottanut muutaman, ja hänen keskittyi tien seuraamiseen huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Onneksi liikennettä ei erityisemmin näkynyt, kun he ajoivat keskustan halki.

Danny pysähtyi Joanin pihaan ja sammutti auton moottorin. Samassa hän tarttui Noraa olkapäästä, vetäisi tämän lähelleen ja suuteli suoraan suulle. Nora sulki silmänsä. Vihdoinkin, se mistä hän oli haaveillut jo niin kauan.. Tän on pakko olla unta!

Huumaantuneena Nora johdatti Dannyn perässään yläkertaan. He eivät puhuneet mitään, sanoille ei ollut sen paremmin aikaa kuin tarvettakaan.

Nora ei ollut ikinä tuntenut mitään sellaista. Hän halusi antautua Dannylle kokonaan. Hän halusi kuvitella näkevänsä Dannyn silmissä saman kaipauksen, mitä itse oli tuntenut siitä asti, kun he olivat ensimmäisen kerran nähneet toisensa.

Ja kun Nora sai jäädä yöksi Dannyn syliin nukkumaan, hän epäili melko vahvasti olevansa rakastunut.

***

Huh huh! Sellaista tällä kertaa! Pyydän jättämään kommenttia, mikäli ketään enää kiinnsotaa tämä tarina, kun päivitystauot venyvät aina vaan pidemmiksi! :D