Osa 4. Make-Over

Hejssan! Nelososaa tarjoan teille. Olen tyytyväinen että sain tämän vielä tänään ulos, vaikka se kostautuukin huomisaamuna :S Noh, en rupea enempää höpöttämään. Sanon vaan vielä, että tämä on sitte tosi lyhyt. Mutta toivottavasti odotuksen (?) arvoinen :)

Lukumusaa: Lily Allen - 22

VIIMEKSI TAPAHTUNUTTA: Nora oli palaamassa kotiin vietettyään iltaa uuden tuttavuutensa, Macadamian kanssa. Kotimatkalla hän näki Danny Blancin muutaman muun pojan kanssa ryöstävän rantabulevardin liikkeitä. Outojen sattumusten kautta Nora päätyi humalaisen Dannyn kanssa kahdestaan, ja tyttö otti ja ihastui tähän hulttiopoikaan. Seuraavana päivänä Nora tapasi Macadamian kaupungilla. Tyttöjen vietettyä päivä yhdessä, Nora pyysi Macadamiaa esittelemään hänet Dannyn jengille (samalla palljastui että Macadamia kuuluu jengiin). Macadamia ei ilahtunut pyynnöstä, vaan ryntäsi vihaisena ulos kauppakeskuksesta.

***

***

 

Nora tuijotti ilmeettömänä eteensä. Hän tunsi hämmennystä ja ärtymystä. Macadamian ailahtelevaisuus ärsytti häntä. Päivä oli mennyt piloille silmänräpäyksessä. Nora voisi ihan hyvin lähteä kotiin.

Ennen lähtöään Nora päätti kuitenkin käydä kahvilla. Hän tilasi vahvan espresson tylisistyneen näköiseltä miesmyyjältä. Kuuma kahvi saattaisi parantaa oloa.

Kahvilassa ei ollut ketään muuta. Nora valitsi lähimmän paikan ja istahti. Vihreä nahkapenkki narahti hänen allaan.

Yhtäkkiä kuului raapivaa ääntä, kun vastapäistä tuolia vedettiin esiin pöydän alta. Kiva, Nora ei taaskaan ollut huomannut Macadamian saapuvan. Ennen kuin Nora ehti sanoa mitään, Macadamia tokaisi:

   "Mä en lupaa mitään, mutta ennen ku puhutaan siitä... Kaihan sä nyt tajuat mitä oot tekemässä?!"

"Aijaa, nytkö sä vaan marssit takaisin esittämään mulle moraalisia neuvoja? Ei sulla taida olla varaa sanoa mulle mitään!" Nora huudahti puoliksi vihaisena, puoliksi epäuskoisena. Ja ehkä vähän iloisenakin toisen paluusta.

"Ymh, mutta ymmärrätkö sä ettei siltä tieltä ole paluuta? Sä et voi kääntyä takaisin jos sua alkaa pelottaa!" Macadamia tuhahti rutistaen silmänsä kiinni turhautuneena. 

"Mikä saa sut uskomaan, että mä haluaisin kääntyä takaisin?" Nora kysyi. Hän ei vieläkään ymmärtänyt miksi Macadamia oli niin tuohtunut. "Mä haluan päästä jengiin!"

Ne sanat sinetöivät hiljaisuuden, jonka aikana Nora ja Macadamia tuijottivat toisiaan ilmeettöminä. Kunnes Macadamian huulet kaartuivat voipuneeseen hymyyn.

"Okei. Mä teen sen. Esittelen sut Dannyn jengille", Macadamia huokaisi tappionsa myöntäneenä. 

   "Oikeesti?" Nora henkäisi. Hetken hän oli jo luullut, ettei Macadamia suostuisi.

   "Huoh, joo. Mut meillä on paljon tehtävää ennen sitä! Paras varmaan alottaa ulkoa."

   "Ulkoa?"

  

"Nii. Sun ulkonäöstä. Me lähetään nyt shoppailee!"

***

"Ää.. Ei." Tuomio oli lyhyt mutta ytimekäs.

"Höh, täähän on tosi kiva!" Nora protestoi. "Enkä mä edes tajua mikä mun vaatteissa on vikana!"

   "Äh, pää kiinni ja laita jotain muuta päälle", Macadamia ärähti.

"Eijeijei, ei tosiaankaan!"

"No musta tää on kyl ihan -", Nora yritti.

   "Seuraava!"

Muttei seuraava askuaan näyttänyt olevan sitä mitä Macadamia etsi.

   "No voi luoja, ei TODELLAKAAN!"

Nora ei viitsinyt edes vaivautua sanomaan mitään. Macadamialle ei nyt vaan näyttänyt kelpaavan mikään.

Ei myöskään seuraava asu. Myyjät alkoivat luoda vihaisia katseita Macadamiaan, joka arvosteli vaatteita täysin avoimesti.

"Tota... Mä taidan etsiä sulle seuraavan, jooko?" sanoi Macadamia hetken hiljaisuuden jälkeen.

Niin hän myös tekikin. Vietettyään muutaman tovin vaaterekkien luona, Macadamia työnsi Noran kärsimättömästi sovituskoppiin.

Vihdoin ja viimein, kun Nora astui ulos kopista, Macadamia näytti tyytyväiseltä. 

   "Jes, no nyt puhut asiaa, tyttö!"

   "Emmä tiedä...", Nora vastusteli. "Nää ei oikein tunnu.. omalta."

   "Älä nyt, hyvältä sä näytät! Kassan kautta vaan!"

Nora astui ulos kaupasta Macadamian jäljessä.

   "No mitäs nyt?" hän kysyi.

   "Muuttumisleikki jatkuu", tokaisi Macadamia. Sitten hän huokaisi. "Nyt me mennään... meille."

***

Macadamian koti oli laitakaupungilla melko kaukana keskustasta. Hardwickissa tuskin mikään oli kuitenkaan kovin pitkän matkan päässä toisistaan, joten kävelymatkassa kesti vain varttitunti.

Talo oli kolkko, ja sen asukkaat olivat sitäkin epämääräisempiä. Tyttöjen askeleet kaikuivat kiviportaissa Macadamian johdattaessa heitä sanaakaan sanomatta.

Tyttö avasi suunsa vasta pysähdyttyään erään oven eteen. Vaivaantuneena tämä käännähti ympäri. 

   "Okei.. Mä en tuo kovin usein ketään meille.. Mun faija on kotona. Ja se saattaa olla vähän.. No, älä välitä siitä."

Macadamia avasi oven, ja he kohtasivat sohvalla makoilevan miehen, joka mitä ilmeisimmin oli Macadamian isä. Heissä oli samaa näköä, ja molemmista huokui myös tietynlaista välinpitämätöntä asennetta. Mies näytti myös tyypilliseltä renttumaiselta hurmurilta, ja Nora olisi pannut päänsä pantiksi siitä, että mies kuului johonkin bändiin.

   "Terve Dami! Mm, sä toit jonkun mukanas. Terve muru! Mä oon Tony, Macadamian iskä", hän huikkasi osoittaen ilmeisesti viimeiset sanansa Noralle.

"Eh... Moi", Nora tervehti takaisin miettien, oliko vieras mies kutsunut häntä juuri 'muruksi'. Macadamia kurtisti kulmiaan.

   "Joo joo, faija. Säästele iskemises johoki muualle", hän tuhahti.

Macadamia käännähti kannoillaan ja viittasi Noran mukaansa. He jättivät itsekseen höröttävän Tonyn taakseen, ja Macadamia ohjasi heidät huoneeseensa.

"Ahaa, paras paikka on varattu. Tässä on mun kissa Cheetah. Sä voit istua johonkin", Macadamia kehotti. Hänen sängyllään nukkuva kissa sointui täydellisesti huoneen tyyliin. Kaikki mahdollinen tapetista päiväpeittoon oli eläinkuosia.

Nora istui lehmännahalla päälystetylle tuolille, ja Macadamia kävi sängylleen. Nora katseli ympärilleen. Huone oli hyvin persoonallinen ja villi. Muistutti asukastaan.

   Cheetah hätkähti hereille ilmeisesti aistien, että huoneessa oli tuntematon ihminen.

Hypätessään alas sängyltä, se loi vihreiden silmiensä läpitunkevan katseen suoraan Noraan. Kissa venytteli, puski ohimennen päätään emäntäsä jalkaan ja tassutteli arvokkaasti huoneesta. Tuli aivan hiljaista.

   "Niin", Macadamia sanoi hetken päästä. "Pitäis kai jatkaa muodonmuutosta. Mä laitan sun hiukset."

Nora riisti katseensa lattialla lojuvista kaljapulloista Macadamiaan. 

   "Mitä?" 

   "Tuu nyt vaan. Istu tähän lattialle."

Nora polvistui Macadamian eteen. Tämän kädet alkoivat haroa Noran saparoita auki. Sormet olivat pitkät ja liikkuivat sulavasti. Oli taas hiljaista. Ja liikkumatonta, lukuunottamatta Macadamian käsiä jotka liikkuivat hennosti Noran hiuksissa.

  "Saanks mäki sanoa sua Damiks?" Nora kysyi hetken päästä virnistäen itsekseen.

  "Et."

***

"Avaa silmät."

  Puolta tuntia myöhemmin Macadamia oli valmis. Hiustenlaittoa oli seurannut vielä meikki, ja lopuksi Macadamia oli käskenyt Noran pukea uudet vaatteensa päälle. Sitten hän kiikutti tytön vessaan peilin eteen.

   "No mitäs pidät? Mä oon aika tyytyväinen, vaikka tää tuliki aika lyhyellä varotusajalla. Sä oot ihan nätti tyttö, vähän vaan piti korostaa..", hän höpötti itsekseen.

Nora puolestaan ei saanut sanaa suustaan. Peilistä häntä katsoi joku aivan muu. Aivan uusi Nora.

***

Siinä se! Tiedän, toosi lyhyt, mutta kun tuo oli niin tavattoman hyvä kohta lopettaa! Kommenttia jättäkää, minä elän niistä.